lauantai 9. lokakuuta 2010

I could really use a wish right now


 Huomenna 10 yli 10 aamulla voi toivoa. En mä usko tälläsiin juttuihin, mut kyl mä toivon.
Aina välillä alkaa kelaileen et jos ois ne kolme toivetta, niin mitä toivois. Aladdinissakin on niin. että lisää toiveita ei voi toivoa, kuolleita ei voi herättää ja ketään ei saa rakastumaan. Siinä meneekin jo kaks asiaa mitä mä toivoisin.
Sit tulee se turhamainen ajattelutapa. Rahaa tietty. Rahalla tää maailma pyörii. En mä toivois olevani miljonääri. Mä toivoisin että raha ei tuottais mulle ongelmia. Haluisin pärjätä, niin että sitä olis sillon kun sitä tarvis, mutta ei sitä tarvis olla koko ajan ylimäärästä. Maailma vaan pyörii liikaa rahan ympärillä, se on paskaa.


Sit mä haluisin aikakoneen. Vaikka mä en pystyis muuttaa asioita menneestä, mä haluisin vaan kokea jotku hetket uudestaan. Tosin aina mä mietin, että jos pääsisin takas siihen ja siihen hetkeen, niin tekisin asiat eri tavalla, sanoisin eri asiat. Mutta ei kukaan saa aikakonetta, enkä mä voi muuttaa asioita. Täytyy vaan kestää ne seuraukset mitä on teoillaan saanut aikaan. Joitain asioita vaan ei saa takaisin, ne meni jo. Ne vaan muistaa ja niitä hetkiä voi vaan ajatella.


Ja mä toivoisin, että mä voisin lukea ajatuksia. Kuinka helppoa kaikki vois olla, kun sä joka kerta tietäisit että mitä sun kannattaa tehdä, vaan koska sä tietäisit mitä sulta odotetaan. Mikään ei olis mahdotonta. Mä inhoan niitä hetkiä kun ei uskalla sanoa asioita ääneen, koska ei tiedä mitä toinen ajattelee. Mua pelottaa, että mä teen jonkun suuren virheen sanomalla jotain väärää. Tai ehkä ihmiset vois alkaa sanomaan mitä niiden mielessä oikeesti on. Teeskentely on turhaa, valehtelu on turhaa. Voi kun kaikki olis yhtä yksinkertasia kun mä. Miksei kaikki vois puhua suoraan. Edes joskus.


En mä toivo että olisin eri näkönen, että olisin täydellinen. Ihan sama minkä näkönen oisin, en varmasti olis tyytyväinen. Mä oon tällänen, ja tää sopii mulle. Tietty mä haluisin muuttaa joitain asioita, mutta mitä väliä. Jos musta ei pidetä tälläsenä, niin ei tarvi. Ei ne ihmiset edes oo tuntemisen arvosia, jotka ei oo valmiita tutustumaan muhun enempää.Enkä mä toivo kuuluisuutta tai muuta hullua. Mitä mä sillä tekisin. Mä oon maanläheinen ihminen, joka toivoo parempaa elämää. Ei turhuutta, mikä ei tee onnelliseks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti