SIRKULLA

Tässä Maurin kanssa todettiin tosiaan että mä olen helvetin ahkera blogin päivittäjä nykyään! Eli kirjotellaas nyt jotain mielenkiintosta.
Synttärit ja skate ry:n pikkujoulut juhlittu viikonloppuna ja yhdenyhtä kuvaa ei kukaan missään vaiheessa ottanut. Mistään muustakaan ei oo kuvia tietenkään koska oon Maurin koneella, yllättävää sinänsä... Joo no siis pikkujouluista sen verran, että oltiin suistolla kattomassa STILL HERE-leffan ensinäytöstä ja fiilistelemässä truck fighterssia. Bändin aikana pojat potki mun sääret täyteen mustelmia kun olivat niin fiiliksissä....ööö....tanssimassa... luulisin. Ei tullu kai missään kaameissa pyörittyä. Sitten lauantaina ei vaihteeks lähteny ääntä, JESH, ei lähe kunnolla vieläkään. Muistatte toki viime kerran kun itkin tänne kun mun persoonallisuus oli viety kurkkukivun muodossa. Äiti selitti innoissaan että KYLLÄ VYÖHYKETERAPIA SIIHEN AUTTAA ja hiero sitten mun jalkoja ja sattu ihan saatanasti, yllättäen ei auttanu yhtään.
Lauantaina tosiaan sitten juhlittiin synttäreitä. Käytiin ostamassa kuusi(vaikka alunperin harkittiin salakaatoa) ja paljon viinaa alkosta. Porukkaa tuli ihan mukavasti ja jotku ihanat toi jotain lahjojakin! Viinat toki meni, minttukaakaon, sangrian ja glögin muodossa, ilmeisesti maistu porukalle. Bileitä jatkettiin hannissa ja huolimatta siitä että ääntä ei lähteny mä olen onnistunu erään tärkeän ihmisen kanssa saamaan aikaseks hirveän huutotappelun pilkun jälkeen niin että koko baari luonnollisesti sen kuullu. Mutta se on meiltä ihan normaalia.
Joululahjat on ostettu ja rahaa on palanu vitusti(tuli ehkä ostettua jonku aika yllättäväkin lahja, mistä tulee tietämään vain se henkilö kuka sen saa), kelalta kiitokseksi mun hyväsydämisyydestä karmanlaki toimi taas mua vastaan ja tuli 120 euroa vähemmän rahaa kun piti ja oon onneni kukkuloilla.
Huomenna jouluaatto ja ei tunnu siltä yhtään. Lauantaina sitten ilmeisesti simballa jonkunäköset joulukekkerit ja sinne kai pitäis suunnata. Uusvuosi tulee vietettyä ylläksellä ja levillä käväsen sukulaisia moikkaamassa. Tammikuussa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ois tarkotus lähteä Lontooseen joulualennuksille ja siitä oon ehkä maailman eniten fiiliksissä. No ens kerralla kun saan aikaseks kirjottaa niin LUPAAN että laitan myös jotain fiilistelykuvia. OIKEESTI. Nyt saatte kärsiä vielä weheartin kuvista. ENSI KERTAAN! heissan. Alan sekoileen Maurin kanssa heti kun se on saanut raivottua väsäämilleen joululaatikoille tarpeeks.

jouluvitunpukki

mä tahtoo

 

 

 

öööö

On kyllä menny nyt kauan edellisestä postauksesta. blaaa. Eikä hajuakaan mitä kirjottaa. Kirjotan huomenna kun on enemmän aikaa. On sekava olo. On ikävä sitä ku tiesin mitä maailmassa tapahtuu ja mitä mä haluun.

kuka ansaitsee olla tyytyväinen?

Kun täytyy tehdä valintoja ja yhden täytyy kärsiä, yksi saa olla onnellinen ja yksi on täysin välinpitämätön, on tärkeää vain se, että se joka kärsii ei ole kukaan muu kuin sinä itse. Harmi, että mun täytyy olla se jonka pitää tehdä valintoja. Mä oisin mieluiten se onnellinen tietty, mutta kuka haluaa että muut kärsii? Itserakkaan rooli ei oo tainnu koskaan sopia mulle, senhän näkee jo siitä mitä kortteja mä joudun pitään kädessä, se käsi ei voita edes bluffilla.
Mä oon itkeny koko päivän ja jatkan sitä loppu elämän. Tää vaan on se mun paikka tässä maailmassa. Onneks muut voi olla tyytyväisiä.

Mä oon vaan pahoillani etten mä riitä. Mä haluisin olla taistelemisen arvonen, mä haluisin olla tarpeeks.
Paperihaavat paranee laastarilla, tässä vaiheessa amputoidaan koko käsi. Elämä on enemmän ku vaikeaa ilman sitä, eikä kipukaan katoa.

doesn't make any sense

Ei oo tullu nyt vähään aikaa kirjotettua. Siitä ehitty jo valittaakin, mutta kun en oo oikeen keksiny fiksua kirjotettavaa. Sanottavaa kyllä on paljon juu, mutta kun ne menee vähän henkilökohtasuuksiin, niin en oo sitten viittiny.

Eli puhutaanpa sitten vaikka pokemoneista.
Ashilla on monta pokemonia, niin miten vitussa se aina tietää minkä valita? Pikachuhan on sille kuitenki kaikista tärkein, mut eihän se aina sitä valitse. Tuleeks Pikachulle paha mieli jos sitä ei valita? Tai niille muille pokemoneille? Entäs sitte Ash, poteeko se huonoa omatuntoa siitä ku ei valinnukaan Pikachua vaikka se on selkeesti paras? Eikös ois kuitenki aika yksinkertasta olla vaan yks tosi hyvä mikä voittais sitten kaikki?
No mites sitte sellanen tilanne ku on kaks pokemonia, toinen on just muuttunu Charmeleonista Charizardiks ja toinen on just pyydystetty Magicarppi. Magicarppi yrittää kaikkensa, mutta kun kaikkihan sen näkee ettei se oo kovin hyvä. Mutta se yrittää ja sitten kun se kehittyy siitä, niin se on varmasti loistava, se ei vaan oo saanu treeniä vielä tarpeeks, eikä oo näyttäny olevansa tarpeellinen ja kelvollinen ja muuta sellasta, tai ehkä on yrittäny mutta siihen ei oikeen uskota vielä. Sitten on se Charizardi joka ei tottele yhtään ja tekee kaiken oman päänsä mukaan, kun on niin kova ja kylmä jätkä(onko niillä ees sukupuolia?) Se on ollu läheinen jo pitkään........................Charmeleonina, mutta meni sitten mokoma muuttumaan ja nyt kaikki onki ihan päin vittuja. Se on edelleen loistava pokemon, paras ja tärkee ja kaikkee, mutta se ei vaan halua tehdä yhteistyötä. Sen kanssa on historiaa ja hyviä ja huonoja muistoja, se on edelleen ihan sama tyyppi mutta ei kuitenkaan ja sen asian kanssa tarttee vaan elää. Koko ajan haluis vaan sen Charmeleonin takasin, mutta se ei ookaan vaan mahdollista. Saisko Charizardista sitten muokattua uudestaan lempeemmän ja ihanan pokemonin vai pitäiskö alkaa vaan treenaileen sitä Magicarppia, kun tietää että siitä tulee jotain loistavaa? Charizardille on ihan vitun sama mitä valitsen ja Magicarppi haluaa kovasti näyttää kykynsä. Mutta toinen on vaan tärkeempi.
Tässä tekstissä ei oo mitään järkeä eikä mitään rivien välistä luettavaa, se on vaan pohdintaa pokemoneista, OKEI??!

Okei tällä viikolla oon stressannu paljon asioita. Mun elämää ja sen kuntoon järjestämistä. Mä en luultavasti oo pääsemässä kouluun tammikuussa. Mutta mulla on muutama varasuunnitelma siitä mitä teen ja missä oon ja silleen. En vaan halua vielä puhua niistä suunnitelmista, koska en oo varma. Tarvii käydä juttelemassa ihmisten kanssa ja kysyä neuvoja ja ohjeita ja mielipiteitä. Mulla on tavote, mikä ei ole mikään ihan pieni. Ja en oo ihan varma uskonko kykyihini sen toteuttamisessa. Onko musta siihen, onko musta mihinkään, tuleeko tästä yhtään mitään. Vai alanko vaan pokemon kouluttajaks, vaikka oon huono pokemonien kanssa. Elämä stressaa ja nyt on ollu tosi huono viikko. Oon sanonu törkeitä asioita (vaikkakin ihan faktoja) ja tehny selväks, että oon kusipää enkä edes yritä tällä hetkellä muuta. Ainakin oon rehellinen siitä asiasta kaikille kenelle tarviikin. Nyt muutaman päivän ollu jotenki niin ahistava olo ja oon ollu aika etäinen ja samaan aikaan jotenki halunnu olla jossain niin kiinni, mutta ajatukset on sekasin.

HAUMMM

joo halloweenit hallittu ja hannibalissa kreisibailattu.
On mukava viikonloppu takana päin ja nyt pitäis keskittyä tähän viikkoon.
Harmittaa kyllä kun ei tullu kamera mukaan lauantaina kun käytiin halloweeniä kavereilla juhlimassa. Siellä oli panostettu ihanasti. Oli sisustettu ja leivottu ja kaikilla oli jotan pientä asustetta. Mekin käytiin Tiimarissa ennen juhlia ja matkaan lähti sieltä viikset, mitkä löyty illan aikana aika monen ihmisen päästä. Mun kännykässä on aika hävyttömiä kuvia ja vaikka ne saiskin siitä kapineesta ulos niin niitä ei kyllä tähän liitetä. ::------DD Viikset löysi seikkailunsa päätteksi hyvän paikan mun seinältä niin saatiin joku muisto sitten tästä halloweenista. Lauantaihin mahtu vähän ikäviäkin asioita, esim. tappelu yhdestä kultalonkerosta. No pyysin eilen anteeksi ihan vaan koska haluan todellakin pitää välit ja jos mun tarvitsee sillon taipua, niin mä sen teen. Mä en halua menettää enää ketään mulle niin tärkeetä ihmistä ja teen kyllä kaiken mitä voin, ettei niin kävis.
Sunnuntaina käytiin taas vähän Rude-serkkuu moikkaamassa ja vietiin sille kahvipullaa ja se teki meille pizzaa. Oli kyllä hyvää, nams! Tänään ois kai tarkotuksena kattella leffaa ja syödä herkkuja. Maistuu.

Ja kännykässä pari kuvaa eräkoirasta

sinne vaan muiden pervojen sekaan juhlimaan.

No sitten tähän viikkoon. Kävin eilen shoppailemassa. Oon kyllä tosi huono siinä kun en siitä oikeen välitä. Joo oli tarkotus ostaa mekko mummun ja vaarin kultahääpäivälle. Ostin kengät. Sitten luovutin. Ja en saanu hyvää kuvaa kengistä niin joskus toiste sitten, nyt en jaksa, koska heräsin vasta. Joo, no ne on hienot kengät kuitenkin.
Sitten kattelin eilen sähköpostia ja voi vitunvitunvittu, mun pitäs olla pääsykokeissa 4. päivä porvoossa ja iski niin kamala paniikki. Pitää tänään käydä hakeen postit ja panikoida ja miettiä että miten vitussa pääsen ylihuomenna porvooseen kaheksaks aamulla. Joo en tosiaan tiedä. vittu.
Joo ei mulla kai muuta. moi.

omatunto

.....on tallella ja hyvin kamala asia. Jouduin just tekemään jotain, mitä en ikinä ennen oo tehny vaikka on todellakin ollut syytä. Ja siis on ollut todellakin paljon enemmän syytä, kun tällä kerralla. Mä oon oikeestaan aika ylpeä itestäni, että pystyin tekemään sen. Oon tyytyväinen itteeni ja samaan aikaan todella tyytymätön, koska tähän tilanteeseen jouduin. En mielellään enää halua joutua toista kertaa kertomaan jotain tällästä mitä tänään, tosin luulen että sama tilanne saattaa vielä tulla eteen koska oon hirveä ihminen ja vielä aika helposti vietävissä. Pidän edelleen itestäni huonona ihmisenä, mutta ehkä pystyn vielä joku päivä muuttumaan. Se siitä, mun oli vaan pakko kirjottaa, että oon tyytyväinen siihen, että voin sanoa olevani rehellinen ja suora ihminen.

 

ps. kaiken tän jälkeen mun tarvii vielä sanoa, että mä olen parista päivästä tosi hämilläni. Oon sekasin, enkä tosiaan tiedä mitä ajatella ja joudun miettimään asioita vähän eteenpäin ja miettimään sanojani ja tekojani, tilanteisiin joita ei vielä oo tullu, mutta mitkä on mahollisia jossain vaiheessa ehkä. Ja mä en ymmärrä. Viedäänkö mua nyt vaan ihan miten sattuu? Oonko mä pelinappula? Vähän aikaa sitten tiesin mitä haluun, mut mitä mä nyt haluun?

mitä hämptonissa tapahtu

Voisin nyt päivitellä vähän viikonloppua tähän.
Perjantaina ei oikeestaan pitäny lähtee mihinkään, mutta menin sitten kattelemaan kun jätkät pelas pokeria ja siinä tuli kyllä korkattua sitten juomatkin. Hanniin mentiin ja siitä vegepizzalle, jonka jälkeen mulla oli aikamoinen tarve avautua. Koko pointti mun sanoissa oli, että vaikka  kaikkea onkin tapahtunu, niin mun tunteet nyt on ihan samat edelleen, oon vaan oppinu hyväksymään joitain asioita. Mulla on edelleen vaikeaa, mutta pakotan itteni tekemään jotain muuta ja ajattelemaan jotain muuta. Mutta välitän vieläkin liikaa ja musta vieläkin tuntuu pahalta.
Joo, no sitten kun avautumiset oli hoidettu niin kyyti haki pois ja sitten sammuin instant selitettyäni jotain tyhmiä :D

Lauantai oli ihan loistava päivä! käytiin keilaamassa ja olin ihan eri porukalla liikenteessä kun normaalisti. Keilaamassa oli kivaa. Olin aika pitkään johdossa, mutta sitten ekan kierroksen vikat heitot meni kyl ihan vituilleen. Tokan kierroksen pisteet oli taas aika hyvät mut ne taidettiin laskee edellisen kierroksen pisteisiin yhteen niin olin kai kolmas. Siinä porukka joi parit keilatessa ja kun tunti oli mennyt niin lähdettiin Vilholle jatkamaan, mistä taksi keskustaan (kivasti tais löytyä takapenkiltä neljäkymppiä). Sitten löydettiin ittemme Bankista ja loppujen lopuks Hannista. Hannista lähdettiin Sampan mukaan jatkoille. Istuttiin Sampan huoneessa kolmistaan varmaan kaks tuntia, sillä aikaa kun jatkot riehu olohuoneessa. Mulla oli omat syyni pysyä poissa siitä touhusta, kun ei mua siihen oikeen taidettu kaivata. Ja heti kun siihen olkkariin mentiin niin paska fiilis tuli vaan, ilmoitin tästä asiasta ja lähdettiin meneen (tosin vasta sen jälkeen kun siellä oli jotku tappelut vähän rauhottunu). Nukkumaan joskus vähän ennen aamuseiskaa. Aika perus joo.

Sunnuntaina Käytiin leffassa kattomassa Napapiirin Sankarit. Oli ihan jees leffa kyl. Ehittiin vielä sen jälkeen kivasti näkeen Forrest Gump. Oon nähny sen varmaan 20 kertaa ja osaan melkeen ulkoa, äiti aina vitsailee siitä. Mä vaan rakastan Tom Hanksia. Tosin yllätyin vähän, kun lopussa missä Jenny kuolee itken aina niin vitusti ja nyt valu vaan yks pieni säälittävä kyynel poskelle. Mussa alkaa tapahtua taas muutoksia huonoon suuntaan. Tunteettomuus ei ole hyvä juttu.
Ja en tosiaan meinannu saada unta koko yönä. Kattelin vaan mun huonetta, että vittu ku on paskasta ja ahistaa ja blaablaa. Nyt vois alkaa miettiä tekemistä tälle päivälle.

rise and shine

Aikaset herätykset on ihan surullisia, en osaa niitä. No tänään heräsin omasta mielestä aikasin. Eli joskus kymmeneltä. Mut kun saa kahvit sänkyyn ja Tauskiki soi niin tosi jees (huom. vielä musta kahvi, ihanaa kun ihmiset muistaa (((= ). Oikeestaan aika vitun jees. Hyvä fiilis.
No nyt sit mietin et pitäskö mennä nukkuun vai mitä mä teen, mitä ihmiset tekee muka tähän aikaan aamusta(päivästä)?
Ja hei ihanaa! Aamulla oli kaikki jäässä (veikkaan että nyt kiinnostaa joitain ku on joutunu raapiin lumia auton ikkunoista). Kohta ehkä saadaan luntakin kunnolla? kyllä kiitos!

Ja sit toinen juttu. KIITOSKIITOSKIITOSKIITOSKIITOSKIITOSKIITOSKIITOSKATA. Mä oon taas kaunis (mitä tästä nyt voi aikaan sitten saadakaan). Katalta sain sen edelliset pidennykset ja värjäsin ja lillutin MELKO kauan jossain hoitoaineessa. No nyt on pitkät hiukset taas! Ihanaa, olen onnellinen.

No oon mä vähän down myös. Sen tais musta eilen myös huomatakin. Välillä se on perseestä välittää niin paljon, että tulee surulliseks, kun jollain toisella ei oo asiat hyvin. Mut mä välitän ainakin.

en pysty

Mulla on ongelmia, tai ongelma. En oikeen sitä tässä voi erikseen alkaa erittelemään, mutta yksinkertasesti vaan, en pysty. En vaan pysty. Tää asia vituttaa. Kaikennäkösiä hienoja tekosyitä mulla kyllä on, mutta en oo sit ihan varma pitääkö ne paikkaansa mitkä ääneen sanon. Ehkä osittain, mutta en sitten pysty sanomaan sitä ihan oikeeta syytä. Voi jumalauta oon hidas tässä prosessissa. Millon tää loppuu, en jaksa olla tällänen.

Kysymys:
Minkä takia latasin Tauskin kokoelmalevyn? ::--------------DD
Ei vaan oon fiilistelly yhtä biisiä. Tullu niin hyvä mieli, kun ajatellu sitä kun kuuli ekaa kertaa ja nauroin ja hymyilin niin paljon. Autossa musiikit max. ja Tauskin lennän sun luo.
Tulee kaikesta tollasesta mieleen joku lapsuus ja mutsi ja faija ku ne oli nuorempia. Äiti tanssimassa pillifarkuissa Marilyn tukalla keittiön pöydällä... Kuuntelen siis parhaillaan kaikkea niin niin niin ihanaa vanha suomalaista ysäri iskelmää. :----D Mä rakastan kaikkee tätä. En tiiä mistä muusta tulis samanlainen fiilis.

Kaikkee hassua. En kyl selviäis ilman näitä juttuja ja silti leikin idioottia ja en pysty. Mä todella teen asioista vaikeita.

ja sitten:

Day Ten: One confession

Tällä hetkellä teen jotain mikä on todella todella todella todella väärin. siis väärin x 2980. En itseäni kohtaan väärin mutta... Mä olen paska ihminen. Mutta sentään koen jonkunäköstä häpeää aiasta, kai mulla ilmeisesti sentään on omatunto tallella. 

päivä ysi

Day Nine: Two smileys that describe your life right now. 


1. :'< - aika kuvaava ollu koko vuoden. Ollu välirikkoja, rahahuolia, masennusta ja kaikkea paskaa.
2. <3 - ei välttämättä hymiö, mutta kuvaa kaikkea. Tunteet on ollu se kusisin juttu mikä hallinnu mun elämää.