Eli puhutaanpa sitten vaikka pokemoneista.
Ashilla on monta pokemonia, niin miten vitussa se aina tietää minkä valita? Pikachuhan on sille kuitenki kaikista tärkein, mut eihän se aina sitä valitse. Tuleeks Pikachulle paha mieli jos sitä ei valita? Tai niille muille pokemoneille? Entäs sitte Ash, poteeko se huonoa omatuntoa siitä ku ei valinnukaan Pikachua vaikka se on selkeesti paras? Eikös ois kuitenki aika yksinkertasta olla vaan yks tosi hyvä mikä voittais sitten kaikki?
No mites sitte sellanen tilanne ku on kaks pokemonia, toinen on just muuttunu Charmeleonista Charizardiks ja toinen on just pyydystetty Magicarppi. Magicarppi yrittää kaikkensa, mutta kun kaikkihan sen näkee ettei se oo kovin hyvä. Mutta se yrittää ja sitten kun se kehittyy siitä, niin se on varmasti loistava, se ei vaan oo saanu treeniä vielä tarpeeks, eikä oo näyttäny olevansa tarpeellinen ja kelvollinen ja muuta sellasta, tai ehkä on yrittäny mutta siihen ei oikeen uskota vielä. Sitten on se Charizardi joka ei tottele yhtään ja tekee kaiken oman päänsä mukaan, kun on niin kova ja kylmä jätkä(onko niillä ees sukupuolia?) Se on ollu läheinen jo pitkään........................Charmeleonina, mutta meni sitten mokoma muuttumaan ja nyt kaikki onki ihan päin vittuja. Se on edelleen loistava pokemon, paras ja tärkee ja kaikkee, mutta se ei vaan halua tehdä yhteistyötä. Sen kanssa on historiaa ja hyviä ja huonoja muistoja, se on edelleen ihan sama tyyppi mutta ei kuitenkaan ja sen asian kanssa tarttee vaan elää. Koko ajan haluis vaan sen Charmeleonin takasin, mutta se ei ookaan vaan mahdollista. Saisko Charizardista sitten muokattua uudestaan lempeemmän ja ihanan pokemonin vai pitäiskö alkaa vaan treenaileen sitä Magicarppia, kun tietää että siitä tulee jotain loistavaa? Charizardille on ihan vitun sama mitä valitsen ja Magicarppi haluaa kovasti näyttää kykynsä. Mutta toinen on vaan tärkeempi.
Tässä tekstissä ei oo mitään järkeä eikä mitään rivien välistä luettavaa, se on vaan pohdintaa pokemoneista, OKEI??!
Okei tällä viikolla oon stressannu paljon asioita. Mun elämää ja sen kuntoon järjestämistä. Mä en luultavasti oo pääsemässä kouluun tammikuussa. Mutta mulla on muutama varasuunnitelma siitä mitä teen ja missä oon ja silleen. En vaan halua vielä puhua niistä suunnitelmista, koska en oo varma. Tarvii käydä juttelemassa ihmisten kanssa ja kysyä neuvoja ja ohjeita ja mielipiteitä. Mulla on tavote, mikä ei ole mikään ihan pieni. Ja en oo ihan varma uskonko kykyihini sen toteuttamisessa. Onko musta siihen, onko musta mihinkään, tuleeko tästä yhtään mitään. Vai alanko vaan pokemon kouluttajaks, vaikka oon huono pokemonien kanssa. Elämä stressaa ja nyt on ollu tosi huono viikko. Oon sanonu törkeitä asioita (vaikkakin ihan faktoja) ja tehny selväks, että oon kusipää enkä edes yritä tällä hetkellä muuta. Ainakin oon rehellinen siitä asiasta kaikille kenelle tarviikin. Nyt muutaman päivän ollu jotenki niin ahistava olo ja oon ollu aika etäinen ja samaan aikaan jotenki halunnu olla jossain niin kiinni, mutta ajatukset on sekasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti