Kun täytyy tehdä valintoja ja yhden täytyy kärsiä, yksi saa olla onnellinen ja yksi on täysin välinpitämätön, on tärkeää vain se, että se joka kärsii ei ole kukaan muu kuin sinä itse. Harmi, että mun täytyy olla se jonka pitää tehdä valintoja. Mä oisin mieluiten se onnellinen tietty, mutta kuka haluaa että muut kärsii? Itserakkaan rooli ei oo tainnu koskaan sopia mulle, senhän näkee jo siitä mitä kortteja mä joudun pitään kädessä, se käsi ei voita edes bluffilla.
Mä oon itkeny koko päivän ja jatkan sitä loppu elämän. Tää vaan on se mun paikka tässä maailmassa. Onneks muut voi olla tyytyväisiä.
Mä oon vaan pahoillani etten mä riitä. Mä haluisin olla taistelemisen arvonen, mä haluisin olla tarpeeks.
Paperihaavat paranee laastarilla, tässä vaiheessa amputoidaan koko käsi. Elämä on enemmän ku vaikeaa ilman sitä, eikä kipukaan katoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti