kuka ansaitsee olla tyytyväinen?

Kun täytyy tehdä valintoja ja yhden täytyy kärsiä, yksi saa olla onnellinen ja yksi on täysin välinpitämätön, on tärkeää vain se, että se joka kärsii ei ole kukaan muu kuin sinä itse. Harmi, että mun täytyy olla se jonka pitää tehdä valintoja. Mä oisin mieluiten se onnellinen tietty, mutta kuka haluaa että muut kärsii? Itserakkaan rooli ei oo tainnu koskaan sopia mulle, senhän näkee jo siitä mitä kortteja mä joudun pitään kädessä, se käsi ei voita edes bluffilla.
Mä oon itkeny koko päivän ja jatkan sitä loppu elämän. Tää vaan on se mun paikka tässä maailmassa. Onneks muut voi olla tyytyväisiä.

Mä oon vaan pahoillani etten mä riitä. Mä haluisin olla taistelemisen arvonen, mä haluisin olla tarpeeks.
Paperihaavat paranee laastarilla, tässä vaiheessa amputoidaan koko käsi. Elämä on enemmän ku vaikeaa ilman sitä, eikä kipukaan katoa.

doesn't make any sense

Ei oo tullu nyt vähään aikaa kirjotettua. Siitä ehitty jo valittaakin, mutta kun en oo oikeen keksiny fiksua kirjotettavaa. Sanottavaa kyllä on paljon juu, mutta kun ne menee vähän henkilökohtasuuksiin, niin en oo sitten viittiny.

Eli puhutaanpa sitten vaikka pokemoneista.
Ashilla on monta pokemonia, niin miten vitussa se aina tietää minkä valita? Pikachuhan on sille kuitenki kaikista tärkein, mut eihän se aina sitä valitse. Tuleeks Pikachulle paha mieli jos sitä ei valita? Tai niille muille pokemoneille? Entäs sitte Ash, poteeko se huonoa omatuntoa siitä ku ei valinnukaan Pikachua vaikka se on selkeesti paras? Eikös ois kuitenki aika yksinkertasta olla vaan yks tosi hyvä mikä voittais sitten kaikki?
No mites sitte sellanen tilanne ku on kaks pokemonia, toinen on just muuttunu Charmeleonista Charizardiks ja toinen on just pyydystetty Magicarppi. Magicarppi yrittää kaikkensa, mutta kun kaikkihan sen näkee ettei se oo kovin hyvä. Mutta se yrittää ja sitten kun se kehittyy siitä, niin se on varmasti loistava, se ei vaan oo saanu treeniä vielä tarpeeks, eikä oo näyttäny olevansa tarpeellinen ja kelvollinen ja muuta sellasta, tai ehkä on yrittäny mutta siihen ei oikeen uskota vielä. Sitten on se Charizardi joka ei tottele yhtään ja tekee kaiken oman päänsä mukaan, kun on niin kova ja kylmä jätkä(onko niillä ees sukupuolia?) Se on ollu läheinen jo pitkään........................Charmeleonina, mutta meni sitten mokoma muuttumaan ja nyt kaikki onki ihan päin vittuja. Se on edelleen loistava pokemon, paras ja tärkee ja kaikkee, mutta se ei vaan halua tehdä yhteistyötä. Sen kanssa on historiaa ja hyviä ja huonoja muistoja, se on edelleen ihan sama tyyppi mutta ei kuitenkaan ja sen asian kanssa tarttee vaan elää. Koko ajan haluis vaan sen Charmeleonin takasin, mutta se ei ookaan vaan mahdollista. Saisko Charizardista sitten muokattua uudestaan lempeemmän ja ihanan pokemonin vai pitäiskö alkaa vaan treenaileen sitä Magicarppia, kun tietää että siitä tulee jotain loistavaa? Charizardille on ihan vitun sama mitä valitsen ja Magicarppi haluaa kovasti näyttää kykynsä. Mutta toinen on vaan tärkeempi.
Tässä tekstissä ei oo mitään järkeä eikä mitään rivien välistä luettavaa, se on vaan pohdintaa pokemoneista, OKEI??!

Okei tällä viikolla oon stressannu paljon asioita. Mun elämää ja sen kuntoon järjestämistä. Mä en luultavasti oo pääsemässä kouluun tammikuussa. Mutta mulla on muutama varasuunnitelma siitä mitä teen ja missä oon ja silleen. En vaan halua vielä puhua niistä suunnitelmista, koska en oo varma. Tarvii käydä juttelemassa ihmisten kanssa ja kysyä neuvoja ja ohjeita ja mielipiteitä. Mulla on tavote, mikä ei ole mikään ihan pieni. Ja en oo ihan varma uskonko kykyihini sen toteuttamisessa. Onko musta siihen, onko musta mihinkään, tuleeko tästä yhtään mitään. Vai alanko vaan pokemon kouluttajaks, vaikka oon huono pokemonien kanssa. Elämä stressaa ja nyt on ollu tosi huono viikko. Oon sanonu törkeitä asioita (vaikkakin ihan faktoja) ja tehny selväks, että oon kusipää enkä edes yritä tällä hetkellä muuta. Ainakin oon rehellinen siitä asiasta kaikille kenelle tarviikin. Nyt muutaman päivän ollu jotenki niin ahistava olo ja oon ollu aika etäinen ja samaan aikaan jotenki halunnu olla jossain niin kiinni, mutta ajatukset on sekasin.

HAUMMM

joo halloweenit hallittu ja hannibalissa kreisibailattu.
On mukava viikonloppu takana päin ja nyt pitäis keskittyä tähän viikkoon.
Harmittaa kyllä kun ei tullu kamera mukaan lauantaina kun käytiin halloweeniä kavereilla juhlimassa. Siellä oli panostettu ihanasti. Oli sisustettu ja leivottu ja kaikilla oli jotan pientä asustetta. Mekin käytiin Tiimarissa ennen juhlia ja matkaan lähti sieltä viikset, mitkä löyty illan aikana aika monen ihmisen päästä. Mun kännykässä on aika hävyttömiä kuvia ja vaikka ne saiskin siitä kapineesta ulos niin niitä ei kyllä tähän liitetä. ::------DD Viikset löysi seikkailunsa päätteksi hyvän paikan mun seinältä niin saatiin joku muisto sitten tästä halloweenista. Lauantaihin mahtu vähän ikäviäkin asioita, esim. tappelu yhdestä kultalonkerosta. No pyysin eilen anteeksi ihan vaan koska haluan todellakin pitää välit ja jos mun tarvitsee sillon taipua, niin mä sen teen. Mä en halua menettää enää ketään mulle niin tärkeetä ihmistä ja teen kyllä kaiken mitä voin, ettei niin kävis.
Sunnuntaina käytiin taas vähän Rude-serkkuu moikkaamassa ja vietiin sille kahvipullaa ja se teki meille pizzaa. Oli kyllä hyvää, nams! Tänään ois kai tarkotuksena kattella leffaa ja syödä herkkuja. Maistuu.

Ja kännykässä pari kuvaa eräkoirasta

sinne vaan muiden pervojen sekaan juhlimaan.

No sitten tähän viikkoon. Kävin eilen shoppailemassa. Oon kyllä tosi huono siinä kun en siitä oikeen välitä. Joo oli tarkotus ostaa mekko mummun ja vaarin kultahääpäivälle. Ostin kengät. Sitten luovutin. Ja en saanu hyvää kuvaa kengistä niin joskus toiste sitten, nyt en jaksa, koska heräsin vasta. Joo, no ne on hienot kengät kuitenkin.
Sitten kattelin eilen sähköpostia ja voi vitunvitunvittu, mun pitäs olla pääsykokeissa 4. päivä porvoossa ja iski niin kamala paniikki. Pitää tänään käydä hakeen postit ja panikoida ja miettiä että miten vitussa pääsen ylihuomenna porvooseen kaheksaks aamulla. Joo en tosiaan tiedä. vittu.
Joo ei mulla kai muuta. moi.