semisti hengissä

Helsingistä on selvitty melkein hengissä kotiin.
Reissuun lähdettiin hyvillä fiiliksillä perjantaina. Kun päästiin perille, pojat suuntas kisoihin ja me mimmit koitettiin suunnistaa Marialle ja Vertille, koitettiin löytää reitti Töölön tullin kautta, mutta Vertti ystävällisesti kertoi meille, että kiva paikka vaikkakin suunnallisesti aivan päin vittua. Kun suunta oli oikaistu ja tallusteltiin keskustaan, jumituttiinkin matkan varrelle Iguanaan parantelemaan mun kurkkukipua minttukaakaolla ja jekkushoteilla, kyllähän ne toimi, vaikka eivät välttämättä kurkkukipuun. Iguanasta kun vihdoin päästiin liikkeelle niin määränpääksi tuli Tavastia klubi ja Sounds like kotibileet! Meininki lähti porukalla käsistä ja yhtä hauskaa ei varmaan ole ollut ainakaan puoleen vuoteen. Itse henkilökohtaisesti ainakin sekoilin niin paljon ku mahdollista, riehuin ja tanssin. Joku rakastu mun hiuksiin ja blaaah...
Ku pääsin nukkumaan tajusin, että ääni kadonnu jonnekin.
Lauantaina en tosiaan pystyny puhumaan ja olin sen takia tosi masentunu. Meinasin välillä alkaa itkemään hysteerisesti, koska musta tuntu että mun persoonallisuus oli viety multa. Oisin vaan halunnu olla porukan mukana ja heittää läppää ja osallistua keskusteluihin. Tuntu myös siltä et kukaan ei jaksanu mua, koska en pystyny keskusteleen. Päivällä mentiin kisoihin me mimmitkin, meininki oli aika jees, hauskempaaki ois ollu jos en olis ollu niin masentunu. Ostettiin Sirun kanssa Melodican veitsikassit kun bongattiin ne. Halunnu sellasen mutten oo aikasemmin löytäny.

Kisoista lähdettiin sitten pyörimään keskustaan ja metsästämään kaupungin parasta minttukaakaota, mikä löytyi muuten Mbarista, se oli sydämellä tehty. Ja hintakin oli kyllä sydämiä särkevä.
Sitten syömään elämäni _paras_ pizza! OLI MUUTEN SELLANEN HERQQQ!
Sitten käytiin pelastamassa ystävämme Niko joka istuin homobaarin edessä mussuttamassa muovihaarukkaa illalliseksi, todettiin että herralla on kotiin lähdön aika. Passitettiin Niko Pekan avustuksella nukkumaan Espooseen ja mentiin Tivoliin. Tästä voinki sanoa sen verran että VOI JUMALAUTA MIKÄ KUSIPASKA OLIN ELÄMÄNI PASKANA JA SELLASISSA VITUTUKSISSA ETTÄ JOS OISIN VOINU HUUTAA OISIN HUUTANU ELÄMÄNI ENITEN.
No okei suurin vitutus johtu siitä etten edelleenkään voinu puhua vaan kommunikointi tapahtui ylipaskalla elekielellä ja kynällä ja kuiteilla. Tanssimaankaan ei oikein viittinyt mennä, kun joku kusipää sai mut kiehumaan pelkällä olemassa olollaan ja sen oli pakko olla siellä tanssimassa mun kavereiden kanssa. Kun päästiin vihdoin nukkumaan niin tunnelma oli kohtuu tiivis.
Aamulla totesin ettei ääni oo vieläkään palannut. Lähdettiin sirun kanssa shoppaileen mm. Apteekkiin. Mukaan kaupoista tarttu kyllä kaikkea muutakin kun kurkkupastilleja. Ja nyt semipahat rahamorkkikset.
Nyt on tullu ostettua sitten, kaks valkoista t-paitaa, yks musta löysä kukkapaita, vihreä neule ja siihen mätsäävät tennarit samaa sävyä, parit farkkulegginssit; valkoiset ja denimit ja uusia korvakoruja. Ostin pari tunnelia vasempaan korvaan, mutta en saanu survottua niitä kumpaakaan läpi, mistä johtuen joudun venyttään millin tai kaks lisää ja korva tällä hetkellä täynnä katkottuja topsipuikkoja. -__-

NAM & NAM

Meitsi ei fiilistele tätä nyt.

Sunnuntaina kuitenkin päästiin lähtemään kotiinkin.
Automatka oli.................. hmm................ mielenkiintoinen.
No kotona rakkaiden avomiesten luona olin joskus vähän ennen kymmentä illalla. Kävin ostamassa sipsii ja dippii ja katottiin leffaa. Mulla meni hermot ja oon edelleen kiukkunen. Osittain myös sen takia, että OON EDELLEEN PUHEVAMMANEN. HALUUN MUN ÄÄNEN JO TAKAS.
Kenelle muka tulee samaan aikaan äänihuulten tulehdus, korvatulehdus, molempiin silmiin silmätulehdus ja joku kusipää nuhayskäpaskakurkkukipu??

"tuotiin sulle tällänen röökikartsa!"
"emmä noita teiän vitun paskoja laitteja..."
"pakko ottaa."

VETO

iTiedossa viikonloppu Sirvan kanssa valloittamassa maamme pääkaupunkia vetoasenteella.
Olen virallisesti kieltäytynyt olemasta kipeä. Kuumetta taitaa vielä olla, nenä on tukossa ja kurkku kipeä, mutta HEI KETÄ KIINNOSTAA. Mä en ole kipeä, tämä on päätös. Johan tässä on maattu sisällä kolme päivää, NYT RIITTI.
Mulle riittää myös Hämeenlinna tältä osaa. Mun on yksinkertaisesti PAKKO päästä täältä hetkeks karkuun.
Joten suuntaamme kohti stadin ihmeitä. Nimittäin TAITEIDEN YÖTÄ ja SKEDEN ÄSÄMMIÄ päin. Onneksi Stadin suunnalla asuu ihanainen Maria miehensä kanssa, jotka suostuvat kestämään meitä viikonlopun ihmeiden ajan.
Lupaamme olla aivan kamalia ja pyöriä sellasissa jouluissa, että vastaantulijat siirtyvät kadun toiselle puolelle.
Valloitetaan Helsinki asenteella johon kaikki rakastuu(tai sitten ei).

JA NÄIN SANKARITTAREMME JATKAVAT KOHTI SEIKKAILUJA JA VEDON IHMEITÄ.

oi ihana elämä

Oi rakas ihana tauti, joka minua piinaat, voisitko samantien tappaa pois ja lopettaa kiduttamisen.
En elä inkivääriteetä, paskoja miehiä ja muuta kusipääsettiä varten. Tahdon pois.

Olen elossa mutten elä.

ja kaikkea kivaa

Sellanen päivä sitten. Aamulla olin ihan rikki, enkä päässy ylös sängystä ennen ku vetelin vähän 800 buranaa tauluun(_EI_ johdu eilesestä vahinkovetelystä Samun kanssa). Rankkaa tää elämä. Sitten lähinki Kultakatriinan kanssa PRISMAAN perheostoksille. Mun rakas perheeni sai tiskirättejä, pyykinpesuainetta ja HUUHTELUAINETTA niin tuoksuu pojat sitten vähän paremmalle. Itelle ostin kaikennäköstä sellasta, mitä ostetaan sillon kun ollaan rahoissaan. Mä en tosiaan edes muista millon oisin viimeks ostanu meikkejä! No tänään ostin. Ripsivärin ja kulmakynän. Enpä mä niin paljon meikkaa, että sellasiin menis rahaa. Noi nyt oli tollaset pakolliset. Niin ja kaikkea muuta mimmien krääsää. Suihkusaippuaa yms yms. Ruokaakin toki, parempaa omenahilloa eilen ostetun paskan tilalle. Sitten kävin hakemassa Hairlekiinista SHAMPOON JA HOITOAINEEN yhteensä 25 euroaaa. Miksi niin kallista? No siksi että hiustenväri alkaa taas olla lähellä sitä "punaviinikännin jälkeinen aamu vessassa" sävyä. Niin ostin hoitoaineen joka sitten pitää mun kutrit kauniin kirkkaan punaisina, että voin olla se Pieni merenneito.

Sitten Prismasta jatkettiin Katan kanssa matkaa Elinalle, katsastelemaan vähän vaatteita mitä neiti oli heittämässä pois. YYYHYY se lähtee johki kanarian saarille matkaoppaaks ja jättää mut vaan tänne 8((( Ei vaan haen sinne kyllä keväällä perässä! Muitakin murusia katoamassa Suomesta ja yyyyh.
Mut tosiaan, siellä kaiveltiin vaatekasoja ja mukaan tarttu kaikennäköstä pientä kivaa. Ottaisin kuvia, jollen kokisi näyttäväni tällä hetkellä petolinnun persereiältä, tällä tavalla kauniisti ilmaistuna. Mukaan tarttu muutama paita, housut, koruja, huivi, vyö ja ihana kangaskassi. =)) Kiitos vain neiti matkaopas, tälläset jutut on aina kivoja.

Elinalta kun oltiin lähdössä, niin tulikin tekstiviestillä treffipyyntö lähistöltä ja pistin takasin, että "keitä kahvit, heti." Ja sitten pamahdettiin minuutin päästä kahville. kivasti, mukavasti, yllätyksellisesti. 8---D

Nyt meen testaamaan, että kai mä tällä kertaa ostin oikeeta omenahilloa. NJAM. Tapaamisiin.

idioottipäivitys

Tänään ollu ihana(?) päivä. Tyhmä oon ku fiilistelen. yyh.
Tuli vähän sellanen sadepäivä-fiilis, aika ristiriitanen.

Tiiäkkö ku oot kyl vähän ku vesisade kuumana kesäpäivänä.
Mikään ei piristä niin paljon ja samaan aikaan tee niin surulliseks.

Miks oon näin ällö. anteeks.

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄägkzhdsa

turhin blogipäivitys _IKINÄ_

Ompa hämmentävä fiilis ku tajuaa ettei kannattais fiilistellä nyt yhtään.
Ku tulee taas paha mieli.

SÄ TEET MUT HULLUKS KUSIPÄÄ. :------------D

Ei kesäloma päätykään

Tää on outo tunne. Kaikki alkaa puhuu syksystä ja mun mielestä kesä vaan jatkuu ja jatkuu.
No tajusin sit et minkä takia ei oo selkeetä vaihtoa kesästä syksyyn. Tää on eka vuosi, kun mulla ei alakaan koulu. Joka vuosi kuusvuotiaasta asti se koulu on alkanu näihin aikoihin. Taitaa johtua siitä, että en todellakaan saanu aikaseks haettua mihinkään, kun en edes tienny tosiaan, että mitä mä haluan opiskella. Pitäskö tässä vaiheessa tietää mitä tulevaisuudellaan tekee?

20 vuotta sitten äiti oli samanikänen kun mä nyt ja odotti mua, se tiesi ainakin mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mä luulin pari vuotta sitten tietäväni, että mihin kaikki on menossa, mut asiat muuttuki välissä. Joo mä valmistuin, mut en mä lähteny jatko-opiskeleen radioalaa enkä valokuvausta tai graafista suunnittelua. Enkä oo enää vakavassa suhteessa, joka ois saattanu päättyä lapsiin ja avioliittoon, punaseen omakotitaloon ja kissoihin ja koiriin. Mutta toi kaikkihan on mun omaa valintaa, jos oisin halunnu toisin, niin se elämä ois ehkä mennykin tohon suuntaan.

Mut entä jos haluunki unelmoida vielä? Entä jos mä haluun vieläki olla astronautti tai supertähti, jos haluunki vielä olla Peter Pan tai Pieni Merenneito? Entä jos en haluu kasvaa aikuiseks? Jos haluunki viel nauttia tästä elämästä, tietynlaisesta vastuuttomuudesta ja vapaudesta tehdä ihan mitä ikinä huvittaa. Tietty tiiän et pitäs nyt vaan jostain repiä se työpaikka. Mut mitäs vittuu, mähän oon tehny töitä 15-vuotiaasta asti koko ajan.

Mä haluun kokea tänki. Etten oo sidottuna mihinkään, että voisinki yhtäkkiä vaan lähteä ja kadota jonnekin. Niin ettei kukaan tietäis missä mä oon, enkä vastais ees puhelimeen. Mä haluun että voin yhtäkkiä vaan päättää, että nyt muutan toiselle puolelle suomea tai vaikka toiselle puolelle maailmaa. Mä haluun olla vähän aikaa vapaa vastuusta. Mä haluun olla nuori ja tyhmä, mä haluun lentää afrikkaan, mä haluun tehdä kaikkea tyhmää, rakastuu päättömästi ja riehua kun pikkulapsi.
Mä voin olla niin tyhmännäkönen kun huvittaa, eikä se estä mua tekemästä mitä mä haluun. Mä voin juosta baareissa monta päivää putkeen ja olla niin jouluissa etten muista missä asun tai kuka oon. Mä voin huutaa keskellä yötä torilla, ilman että katuisin tai häpeisin. Mä voin sanoa tyhmiä asioita ja nauraa muille. Mä voin vaan olla mä ja tehä niinku huvittaa.

Miks mä aina itken, ku mä voisin nauraa ja yittää saada muut nauramaan mun kanssa. Mitä tässä muka pitäis stressaa, mitään ei voi ennustaa, eikä mistään voi olla varma. Vois nyt vaan tehä niinku milläkin hetkellä huvittaa. Voi halata vastaantulijaa tai mennä naimisiin las vegasissa tuntemattoman ihmisen kanssa. Tää elämä ois niinku tässä ja nyt, miks ei vaan tarttuis hetkeen ja ois nuori ja tyhmä niin kauan ku huvittaa? Mikä ois niin kamalaa että pilais elämänsä? Miks pitäs miettii niitä seurauksii kun kaikki saattaaki olla sen arvosta?

ps. Miehet on vaikeita, kuka niitä ymmärtää?

2 peittoa, leivämuruja ja hukkumiskuolemia

Mussutin just paahtoleipää sängyssä. Nyt pitäis imuroida siis sänky, koska mikään muuhan ei ole niin äsyttävää kun leivänmurut sängyssä, pistelee ja kiusaa koko ajan. Sitten niitä on hiuksissa ja vaatteiden alla ja AAAAGH. Mieti ensi kerralla Lilly, mieti.
Ja sitten näitä muita sängyn ominaisuuksia. Miksi mulla on kaksi peittoa? En mä palele yöllä niin paljon, että tarvisin niitä kaksin kappalein. Yleensä mulle tulee kuuma yhdenkin kanssa, vasinkin näillä säillä. No aloin sitten miettimään, että olisko niitä kaksi, koska jossain täällä mun pään sisällä oon ajatellu, että ehkä joskus mahdollisesti tulevaisuudessa (Erään henkilön mielestä  “mahdollisesti joskus” on vielä liian todennäköinen ilmaisu ja asiaa helpottaa kun siihen eteen laittaa sanan ehkä) olen kuvitellut, että mulla olisi täällä jotain yöseuraa. JOS mä ehkä joskus mahdollisesti tulevaisuudessa toisin (saisin) TÄNNE jotain yöseuraa niin MINKÄ HELVETIN TAKIA, mä haluaisin että se joku nukkuu eri peiton alla? JOS täällä joskus olisi joku nukkumassa mun sängyssä, niin enkö mä nyt kuitenkin aika varmasti haluaisi sen saman peiton alle? No tää on taas tätä mun ajatuksenjuoksua. Ehkä mä olen miettiny liikaa näitä ihmissuhdekriisipeitto-asioita(erittäin tapeellinen asia ihmissuhdekriisi-öinä, kun pitäs nukkua samassa sängyssä ja se peitto on aina liian pieni ja joutuu olemaan liian lähellä toista.)

Ja sitten toinen asia, mitä sitten taas eilen pohdin, oli tää mun vesikammo. Siis mä en ole vielä tavannu ketään muuta joka pelkäis vettä niin paljon kun minä. Äitikin pelkää lievästi, mutta ei läheskään niin paljon.
Joka tapauksessa, eilen pidettiin poikien kanssa siivouspäivä. Ja mä kun olin ensimmäisenä hereillä, tai ainakin ensimmäisenä ulos omasta huoneesta, niin mietiskelin, että mistähän sitä alottais, tekemistä kun nyt sattu riittään kohtalaisen paljon (lue: aivan vitusti). Tiskasin siinä sit itelle kahvikuppia ja vaikka tiskaamista sietää ollenkaan voi en, niin päätin sitten alottaa siitä tiskivuoresta ja siivoilla tota keittiöö, eli tehdä suurimman ja paskimman homman koko työstä, jonku se tarttee kuitenki tehä ja siinä sen tuloksen näkeekin. No aloin sitten tiskaamaan ja mietin niinkin tyhmää asiaa, kun "voisinkohan mä hukkua tiskiveteen?" Sillee et vaikka löisin pääni kaapinoveen ja lähtis taju ja päätyisin naamalleni tiskiveteen. OIKEESTI, tulkaa nyt joku viemään mut johonki hoitoon. Enhän mä tosiaan voi hukkua tiskiveteen(eikä se ole hyvä syy vältellä tiskaamista). Mä oikeen odotan sitä päivää, kun joku saa uskoteltua mulle, että mä voin hukkua vesisateella tai SUIHKUSSA.
Tälle kammolle tarttee tehdä jotain kun se rajottaa mun elämää. En voi lähteä ulkomaille kun pelkään että kone syöksyy mereen. En voi juhlia samallalailla kavereiden kanssa laivalla, kun pelkään koko ajan, että nyt tää paatti uppoaa. En lähde kavereiden kanssa uimarannalle, kun joku kuitenki heittää taas veteen ja joutuu pelastamaan. En käy kavereiden kanssa uimassa. Kuumina kesäpäivinä tekis varmasti hyvää. Tekee vaikeaa asioiden fiilistelystä. Ja sitten oon ylpee itestäni kun uskallan istua laiturilla ja ehkä jopa heiluttaa varpaita vedessä, ihan kun se olis joku saavutus. No tällänen mä oon, ehkä mä joskus tajuan olla pelkäämättä niin paljon.

todisteaineistoa, Lilly nähty seisomassa polvia myöten vanajassa linnanpuistossa.

tulee mieleen joku bändiläppä, yläasteelta.

lähtisitkö silloin kanssani ongelle,

hyppäisitkö kanssani vanajaan?

istuisitko rautatiesillan kaiteelle

katsomaan auringonlaskua?

ps. "sä oot just sellanen ihminen, et kun ottaisit kädestä kiinni ja sanoisit että nyt mennään, niin mä hymyilisin ja hyppäisin rautatiesillankaiteelta vanajaan, sun kanssa ihan koska vaan."

but you couldn’t care less, could you

Tekee mieli söpöillä, avautua ja itkeä ja masentua. 

vai teenkö mä niin jo?

"maattiin mun sängyllä aamulla ja mä olin selkä suhun päin. Sä piirsit sydämen mun selkään ja mä olin niin..."

En osaa kuvitella elämää ilman sua, mutta tiedän että pystyn siihen. Ei se siitä ookaan kiinni, vaan siitä etten halua sitä.

 

Your face don’t look like before
It’s really not like yours anymore
Your eyes don’t like me no more
They quiver and they shift to the floor
My heart don’t beat like before
It’s never been this slow
No my blood don’t flow anymore
And you couldn’t care less
Could you

p.s miten voisin saadakaan mitään parempaa kun en kelpaa ees sulle?

JAUHELIHAA

Voi morjens. Äitiä yrittäny saada kiinni viime keskiviikosta asti, eikä sitä nyt tosiaan oo kiinnostanu mun elämä sitten yhtään. Ei varsinaisen yllättävää. No tänään se kuitenkin vastas ku taas soitin. HUOM, vasta sen jälkeen kun olin soittanut kelaan ja sosiaalitoimeen. Noista toimistoistakin saa huomattavasti positiivisempaa palvelua vaikka ilmottivatkin molemmat että mun hakemusten käsittely on unohtunut ja menee vielä jonkin aikaa(minimissään viikko). VAIN MUN TUURILLA. No äitille soittaminen sai mut kuitenkin kiehumaan kaikista eniten.

"sua pitää kyllä kans aina olla auttamassa, et selviä mistään yksin. Kaikkemme on tehty sun eteen, autettu muutossa ja koitettu antaa neuvoja."

"tiedätkö sä edes missä mä asun??"

"No kyllähän mä tiedän."

En mä muistaakseni ole kertonut sille itse, mutta no joo näin tädin ja sen uuden miehen tossa rapun eessä muutama päivä sitten, kaipa ne sitten kerto. huoh.

"No hyvä on, mä laitan sulle vähän rahaa ja ostat sitten jotain OIKEAA RUOKAA kaupasta, etkä mitään herkkuja. Ostat vaikka jauhelihaa ja makaroonia."

"Äiti, mä en EDELLEENKÄÄN syö lihaa, en mä osta jauhelihaa."

"No just niin, sä oot kyllä niin nirso, sulle ei kelpaa mikään, opettelisit syömään, afrikan lapsilla ei ees oo ruokaa... mussunmussun"

"parantuuko mun elämän laatu jotenki helvetin paljon jos mä ostan jauhelihaa???"

"no se on halpaa ja sulla ei oo varaa muuhun, ostat sitä sikanautaa. Nyt ei oo varaa nirsoilla!"

"OIKEESTI, MÄ EN SYÖ LIHAA, en oo moneen vuoteen syöny! Mä ostan vaikka niitä pinaattilettuja, ne on halpoja ja saan mä niistäki rautaa."

"luuletko sä että sun elämän laatu paranee pinaattiletuilla?"

Oikeesti, mä räjähdän ihan just. Mä tiedän ettei äiti ole ikinä hyväksyny mun ruokavalio(mistäkö tiedän? joka kerta ku kutsutaan syömään, pöydässä komeilee possun kyljyksiä tai kunnon sisäfilepihvi tai grillimakkaraa, huuto tulee jos sanon etten voi syödä.) Mutta totuus on että näin monen vuoden jälkeen, tuun lihasta todella kipeeks, maha menee ihan sekasin ja vaan oksettaa. huh.
En tosiaan ymmärrä mikä ongelma tässä mun ruokavaliossa on, eihän sen pitäs haitata ketään jos mä nyt vaan en halua syödä lihaa! En mäkään pakota ketään ryhtymään vegeks, niin ei kenenkään muunkaan tarvitse pakottaa muakaan mihinkään.

Sori nyt, mut mua vaan yksinkertaisesti oksettaa.

Joo, ei oo tosiaan ollu mikään paras päivä siis tänään. Ja on vähän sellanen olo että asiat junnaa paikallaan, eikä mikään tuu meneen parempaan suuntaan. Voisko joku tulla nyt päästään mut ulos tästä paskasta laatikosta, niin voisin alkaa elään oikeesti?

keräilyharvinaisuus, älä poista paketista

MININ JAMIT

ILTA ENNEN JAMEJA MINILLÄ

Perjantaina pojat hommaili minillä ja saatiin vähän väriä pintoihin. Kaikki parhaat ihmiset oli paikalla ja kaljaa juotiin =)

Elina pakkojuotti valkkaria ja lähettiin illaksi kolibrin hautajaisiin juomaan halpaa viinaa(Kiira pakotti juomaan kossushotteja, ihan mitä tahansa muuta ens kerralla sitten KIITOS) ja tanssimaan. Oli tosi hauska ilta, joka päättyi vegepizzan puolikkaaseen, mukaviin jatkoihin ja tappelun selvittelyyn. WAY TO GO GUYS! Oon ylpee.
Ei oo pitkään aikaan ollu niin mukavaa kolibri reissua, ei vaan millos oon muka ollu viimeks tipubaarissa? keväällä? No enivei, sillon ei ollu kovin hauskaa.

Kamera on kusipää, miks en oo rikas että voisin ostaa uuden? Kuvat ylivalottuneita ku oli niin kirkas sää ja mun kamera ei suostu muuttamaan aukkoa! KIVA KIITTI VITTU JES. Aukkoo vähän pienemmäks ja koitan ottaa kuvaa, kamera sanoo ERROR. Haistakaa paskanaamat.

Marko & Pena

Arttu, Rona, Samu, Joona, Antit & Jesse

Ruke, Vitali & Late

Herkko, Vitali & Rona

Hengarit

Joonas & Panda

Marko & Beast

Elina, Simo, Arttu & Paavo

Simo, Late, Samu, Joonas, Paavo, Rona & Ruke

MININ JAMIT

Lauantaina oli sitten itse jamit ja jamien kreisit jatkot suistolla. Lauantai veny itellä kaikennäkösistä hienoista syistä sen verran että paikalle tuli mentyä aika myöhään ja melkeen heti lähdettyä suistolle muka myymään lippuja(kun päästiin paikalle, niin meille kerrottiin ettei meitä tarvita ja hengailtiin neljä tuntia verkan eessä odottamassa että muut haluaa mennä suistolle sisään) Suisto ei ehkä oo ihan mun paikka ja tuli muutenkin pyörittyä siellä selvin päin. Harri oli mukava ja tarjos siiderin. JEE. Keisari ja Eeva pakotti loppuillasta tanssimaan ja Vitalin kanssa jatkettiinki tanssimista kahestaan Suiston edessä, mikä nyt ehkä mun mielestä oli koko suistoreissun paras hetki, siinä oli SITÄ FIILISTÄ. Keisarin kaa lähettiin sit Hannibaliin jossa viihdyin ehkä vartin ja Elina raahas sit ruokailemaan, söin sen kebabista sit salaatin ja ranut, kun ne ei kuulemma oo tosinaisen ruokia. Sitten LIEVÄÄ jumitusta katsellessa random huutavia teinejä ikkunasta ja pelatessa nintendo Wiitä. Ei varsinaisesti valitettavaa. Akku oli loppunu kesken illan ja avasin tunti sitten ja iloitsin 12 uudesta tekstiviestistä!

Kaisu, Paavo, Sekava, Miina, Jonaski, Siru & Saija

Jamien juopompi yleisö

Arttu, Herkko, Samu & Rona

nuorempi yleisö

lovin it

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

jepjep.

ei

aika pienistä asioista pystyy liikuttumaan.

"Vahva ihminen tietää kuinka pitää elämänsä järjestyksessä. Jopa kyyneleet silmissään he onnistuvat sanomaan "olen kunnossa" hymyillen. Muutos on tulossa. Karma näki surullisuutesi ja sanoi kovien aikojen olevan ohi."

aloin vaan itkee.

SIK

Jousimies 23.11. - 21.12.

Ei kannata kantaa kaunaa, mutta ei kannata hyväksyä myöskään törkeää käytöstä. Poista eräs ihminen elämäsi kartalta, häneen ei kannata tuhlata voimavaroja. 

Päivän horoskooppi vissiin latelee vähän totuuksia iltalehden sivuilla. Huvittavaa ajatella että kaverit on hokenu tota viimeset puol vuotta, enkä oikeestaan oo varsinaisesti kuunnellu, mutta että asiaa pitäis alkaa miettimään kun HOROSKOOPPI SANOO NIIN. Useemminhan horoskooppi on kuitenki jotain ihan täyttä paskaa, eikä kovin monena päivänä voi sanoa että "nyt kyllä osu ja uppos" aika harvoin oikeestaan. Enivei, aloin miettimään että onkohan olemassa sellasia ihmisiä jotka uskoo näihin horoskooppi ja muihin ennustusjuttuihin ihan täysiä? Sellasia ihmisiä jotka tekee kaiken mitä horoskooppi käskee, vaikka käytännössähän se ei oikein toimi kun kaikissa eri lehdissä ja eri sivuilla yms, lukee ihan eri asioita joissain jopa ihan päinvastoin kun toisessa.

Sukulaiset on hurahtanu vähän noihin noitahommiin liikaa ja mummu ennustaa jo jollain tarotkorteillaki yms. Ite en varsinaisesti kyl noihin usko, jotain horoskooppeja huvikseni joskus lueskelen. Millasia on sellasten ihmisten elämä jotka tekee kaiken mitä horoskooppi tai ennustaja sanoo? Voisko joku esim riskeeraata kymmenien vuosien avioliiton koska ennustaja käskee taí jopa joku horoskooppi?

Joka tapauksessa, kyllähän se nyt pistää vituttaan ku joku ihminen ketä et oo ikinä edes tavannu on oikeessa. -__-

Aiheen vaihdoksena. Veikkaan et oon kipee. Aika paska olo koko ajan, nenä vuotaa ja pää on tukossa, väsyttää ja mikään ei kiinnosta. Kylmä ja kuuma samaan aikaan eikä tosiaan jaksa tehä mitään. Liitetään nyt viel tähän masennus niin lopputulos on että kaikki asiat vituttaa ja koko ajan paha mieli -> EN JAKSA/EI KIINNOSTA/EI HUVITA/EI OO MITÄÄN SYYTÄ NOUSTA SÄNGYSTÄ.
Sama olo oli jo eilen ja meinasin tukehtuu solariumissa johon väkisin raahauduin, samoin myös tänään meinasin sinne tukehtua. Vähän on myös tylsää, oon yksin kotona (kai). On täysin turha olo. Jos huomenna tulis rahaa, niin lähen reissaamaan viikonlopun jälkeen jonnekin, en varmaan ees sano kellekään minne.

Mitähän kaipaan viimesenä tässä vaiheessa hmm...???
EIKU VITTU TIIÄNHÄN MÄ! KIINNOSTAA KAIKISTA ENITEN KUULLA TÄSSÄ VAIHEESSA KUINKA JONKUN MUUN ELÄMÄ ON MUKA NIIN PERSEESTÄ, PAINUPPA VITTUUN HOMO.

kivakiittijesmoikusipäät

kolme syytä kuunnella horoskooppia:

1. teen vääriä asioita väärään aikaan, kuten puhun, hengitän tai oon olemassa
2. asiat ei selkeesti ikinä tule muuttumaan siihen suuntaan kun haluisin, vaan juurikin päinvastaiseen
3. en taida hävitä enää mitään

sellast

tuli tosiaan eilen ostettua ne kengät ja ostin uuden laukun, mikä toimii hyvin lompakko käyttöön. Jos ottaa baariin mukaan niin voi vaan kiinnittää hihnan ja HURRAA, siinä meillä baari laukku. Epäonnekasta on kyllä että puhelin ja tupakat ei mahdu samaan aikaan laukkuun, huoh, siinä onki pohtimista kumman jättää baari-iltana pois käytöstä, molemmat yhtä tarpeellisia. :(

Käytiin Katan kanssa piknikillä kaupunginpuistossa syömässä vähän naminami herkkuja. Ite possuttelin kalkkuna subilla oijjoi! Ja eilen oltiin sillon keskellä yötä istumassa linnanpuiston lavalla varmaan kolme tuntia vaan juttelemassa ja polttelemassa tupakkaa. Oli ihan älyttömän ihanaa, kun oli sellasia kiirreettömiä hetkiä eikä tarvinu stressata mitään.

kolme syytä olla hyvällä tuulella tänään

1. Subi oli naminam
2. Kata on murumurmur
3. voin lähteä kauppaan ostaan suklaata koska ulkona ei sada just nyt jepajee

Ja joka kerta ku tulee omaaan huoneeseen voi revetä ovea avatessa, pienille kuville jotka huoneen edellinen asukas on jättäny muistoks.

toivottavasti kaikki on ruman huumorin ystäviä.

Eipä mulla muuta, piti lähinnä linkittää noita kuvia :D

Ps. kuka ostaa mulle oravakaljaa??

pohdintaa tunteista

Lueskelin tosiaan niitä vanhoja päiväkirja merkintöjä ja aloin miettimään mun tunne-elämää viime vuodelta, tai oikeestaan lähinnä sitä tunteiden puutetta. Mihin mä onnistuin ne hukkaamaan sillon ja miten helvetissä mä en pysty siihen samaan uudestaan?
 
Muutama ote viime vuodelta:
Kesäkuu 2009

"mun tunteet on kadonnu enkä mä halua niitä takaisin."

"Viimeset kolme vuotta on tehny mulle paljon. Mä en halua olla enää kiva ja ihana ja kiltti ja täydellinen tyttöystävä. Mä en jaksa enää katsoa kenenkään perään, enkä todellakaan jaksa enää yrittää turhaan liikaa. Mä oon saanu tarpeeksi näyttää tunteita saamatta mitään vastareaktiota. Tästä lähtien mä pidän mun tunteet omana tietonani, mitä ne edes kenellekään kuuluu? Mä vastaan kun kysytään ja oon samalla tavalla suora, kun oon niin huono valehtelemaan, mutta kenenkään ei tarvi tuntea mua, kun en tunne enää itekään. Ja miks mä edes olisin tästä kaikesta surullinen, mä en häviä tällä mitään. Tähän uuteen ihmiseen mä olen tyytyväinen, enkä aio palata siihen vanhaan. Tää on se mitä elämä teki musta ja itseäni varten mä myös elän, enkä ketään muuta."

"Kävi miten kävi, niin oon silti onnellinen, mun elämässä on tilaa virheille, niistä oppii ja ilman niitä en olis nyt tässä."

Joulukuu 2009

"Mä olen tunnevammanen ihminen, kun en oo tunteita mitenkään näyttänyt. Näin jälkeenpäin kun miettii niin olis kyllä pitänyt. Mutta noh, veikkaan että se on liian myöhästä nyt."

"Oon tosiaan jättäny sanomatta just ne asiat mitkä ois ehkä ollu kaikkein tärkeintä sanoa ja käyttäytyny niin kylmästi että pelkään että on enää vaikee korjata niitä asioita" 

Niin tosiaan aloin miettimään siitä kuinka paljon muutuin viime kevään aikaan. Ja en ymmärrä miten se muutos tuntu koko ajan niin hyvältä ja helpolta. Oli helppo ajatella asioita pelkästään omalta kannalta ja tehdä niinkun tuntu hyvältä, välittämättä tippaakaan siitä miten paljon satutti muita ihmisiä sillä käytöksellä. Tein kaiken mitä halusin enkä katunu mitää, eikä mikään tuntunu missään. Kuhan vaan sekoilin.
Syksyllä vaan sitten tapahtu jotain. Tutustuin uusiin ihmisiin ja joku sai mut avautumaan ja aloin ajatteleen et ehkä se on ihan ok tuntea välillä jotain, vaikken sitä vielä uskaltanu ulospäin näyttääkään. Muutuin taas tosi nopeesti ihan erilaiseen suuntaan ja kaikki oli vieläkin ihan helvetin hyvin ja kaikki tuntu just oikeelta. Mut sit kävi niin, että asiat ympärillä muuttu ja mä en enää pystykään muuttumaan mukana, eikä mikään tunnu enää hyvältä.
Nyt kun oon miettiny, niin ehkei mun kuuluiskaan olla surullinen siitä, etten saa elää sitä samaa elämää kun syksyllä ja olla onnellinen. Ehkei mun kuulu surra sen menettämistä vaan olla ilonen siitä et mulla edes joskus oli jotain sellasta. Ei kukaan välttämättä ymmärrä minkä takia fiilistelen sitä aikaa niin paljon, koska kukaan ei ymmärrä ettei mulla ikinä oo ollu mitään sinne päinkään. Eilen rakkaan Katan kanssa puhuttiin näistä asioista ja koitin selittää sitä, miten paljolta se kaikki tuntu mulle, vaikka muille se saattaa olla ihan arkielämää. On vaikea selittää sitä miksi kaverit on mulle niin tärkeä asia, mutta kaverit on mun perhe, koska mulla ei oikeastaan kunnolla sitä oikeeta perhettä oo. Kaikki kaverisuhteet mitä solmin ja mistä tulee mulle tärkeitä, on mulle mun koko tukiverkosto ja se asia mihin mä nojaan, mun perhe. Ja tuntuu se aika pahalta että mulle kaikista tärkeimmät ihmiset on jättäny mut yksin, eikä ymmärrä sitä minkä takia oon niistä välirikoista surullinen, kun niille se ei tunnu läheskään samalta.
Yks kaveri joskus sanoi, että

"Lilly hei, ei kenellekään anneta enempää paskaa kannettavakseen kun mitä se jaksaa, toiset on vaan vahvempia kuin toiset, sä voit pitää itseäs vahvempana ihmisenä sen takia, että sä oot kestäny enemmän kun mitä moni muu, ehkä se tasottuu aikaa myöten, ehkä sä saat sen kaiken vaan kerralla ja muille se tulee pikkuhiljaa."

Mutta ehkäpä tässä on taas ollu tarpeeks pohtimista tälle päivälle ja pitää tästä koittaa taas piristyä. Masentuminen on vaan paljon helpompaa. Onneks mulla on sentään maailman parhaita kavereita.

LUV YA GUYS <3

8----))

Tässä odotellessa että väri vaikuttaa ja muuntaa mua Arieliks.
Ihan fiiliksissä olin ku menikin vaan yks paketti väriä koko päähän, toisaalta tuli sellanen fiilis että ompa käyny hiukset ohueks, tarttee tuuhennuksen. Onnistuin sotkemaan hiusvärillä kyllä ihan miten sattuu. Valkosessa paidassa(joka ei edes ollut päällä vaan jossain päin lattiaa) on toki nyt punanen pilkku!

Illalla oli ihan mieletön ukkosmyrsky ja en tiedä millä järjellä, mutta jostain syystä kaupungin jokainen hyttyskusipää päätti tulla mun ikkunasta sisään ja valloittaa mun huoneen. Vaan ja ainoastaan mun huoneen, jäbien huoneissa ei näkyny yhtäkään inisijää. Tänään siis on edessä seinien pesemistä, koska luonnollisesti flippasin ja riehuin ja tapoin jokaisen hyönteisen minkä löysin ja nyt seinät on täynnä mustia pilkkuja, sadoittain liiskattuja raatoja. En pystyny nukkumaan, ennen ku jokainen kusipää oli tapettu. Jos en olis tajunnu niiden olemassa oloa, niin aamulla kun oisin heränny oisin ollu ihan tuskissani ja peitettynä puremilla ja jättikokosilla paiseilla kiitos hyttysallergian. Tällä hetkellä onneksi ei enää missään inise.

Tänään olis edessä siis jonku näkönen shoppailu päivä. Uudet kengät pitäis metsästää jostain ainakin ja aurinkolasit kun edelliset hajos. Ollu hirveitä inspiraatio kohtauksia tässä ja harkitsin ompelukoneen ostamistakin. Jonkun aikaa tuli käytyä artesaani koulua, mutta kesken se sitten jäi jostain syystä. Nyt on tullut taas sellanen vaihe että tekee hirveästi mieli tehdä kaikkea kivoja vaatteita ja pitää varmaan eksyä kangaskauppaan tässä joku päivä ja mennä mummulle ja vaarille ompelemaan. Pitää postata muutama suunnitelma ja alkaa saada jotain aikaan. Ompelukoneen voisi käydä poistamassa kun rahaa tulee enemmän.

Löysin kyllä myös niin ihanan nettisivun missä myydään ihan täydellisiä vaatteita, suht halvalla, etten tiedä jääkö rahaa kanakaisiin kun sinne on luultavasti pakko laittaa tilaus. Myös hiusten harventuminen on huolestuttavaa ja pidennyksiin rahojen pistäminen saattaa olla edessä. huoh. Nyt menen katsomaan irtosko loputkin hiukset värin ansiosta päästä ja aloitan kenkien metsästyksen.

NO MITÄ MITÄÄ?

no ku kaikki muutki, niin minä perässä, tai no mulla oli samanniminen blogi vuodatuksessa mutta se oli kyllä sellasta angstikuraa että hävettää oikeen, toimin siellä nimettömänä mutta toki nyt kun tässä paljastin niin ei ookaan enää kovin salasta, toivotaan ettei kukaan tuttu oo eksyny sinne.

Se angstaaminen sopi kyllä kivasti mulle, enkä nyt sit tiiäkään mitä käsitellä täällä. Jotain vois luritella mukavia tarinoita. Ei musta paljon tyyli-blogin kirjottelijaks ainakaan oo kun oon aika basic mimmi, ainaki tietyllä tapaa.

Mulla on harvinaisen tylsää himassa, ulkona sataa kaatamalla vettä ja salamoi. Kämppis kattoo ikivanhaa star warsia telkkarista, toinen on luultavasti Lammilla ja kolmatta näkee enempi baarissa ku himassa, kun se heiluu mielummin porukoillaan. Tossa odottais hiusväripaketti valmiina tekemään musta astetta kauniimman(ihmeisiin ei sekään ikävä kyllä pysty, kuten ei myöskään tämän hetkinen kylmä kahvi)
Hieno asia on että kelasta oli kuin olikin tullut rahaa(400 euroa vähemmän kun piti) ja sain sen värin ostettua. Tarttu mukaan myös mozzarella pizza sekä pinaattilettuja ja omenahilloo. Ette voikaan edes kuvitella kokeilematta kuinka täydellinen yhdistelmä se onkaan! maistuilee. äi säätänä.
huomenna ne rahat varmaan pääsee vähän katoomaan kun makselen _elämän_ edestä velkoja ja metsästän jostain uudet kengät kun kaikki alkaa olla jalkoihin räjähtäneitä. ehkä säästän sen verran että pääsee viikonloppuna tavoitetilaan, eli pieneen sievään humalaan(lue: vitulliseen kaatokänniin).

Jotain tietoo musta voisin kertoilla tällee jännästi. (mielikuvituksen puute)
Yleisesti ottaen en osaa kyllä näihin vastailla hirveen asiallisesti...

# PERUSTIEDOT:
nimi: Lilly

lempinimet: no se Lilly

ikä: 19

horoskooppi: Jousimies
lävistyksiä:  no korvikset ja kielikoru ja napakoru löytyy tällä hetkellä.
tatuointeja: ei VIELÄ. kohta.
pituus: 175 

hiusten väri: Tällä hetkellä vielä kuvailisin sanoilla mädäntynyt lohi tai punaviinikännin jälkeinen aamu vessassa, mutta ostin just uuden punasen värin kaupasta.
silmien väri: sininen se on.
kengän koko: 37-38
sisarukset: pari veljee ja pari siskoo plus puolikkaat äidin uudestaa avioliitosta.
lemmikit: asustelen kolmen jätkän kommuunissa, siinä on lemmikkiä kerrakseen.
seurusteletko: en toki
seksuaalinen suuntautumisesi: miehet on aika jees.

# MITÄ:
shampoota käytät: värjätyille hiuksille

sinulla on päälläsi nyt: farkkushortsit ja hellemekko.
pelkäät eniten: vettä ehdottomasti eniten. myös ilmapalloja ja kaikenkokosia ja -näkösiä lekureita.
vaatemerkkiä suosit: ei se siitä merkistä oo kiinni.
inhoat: pintaliitäjiä, valehtelua ja teennäisyyttä.

rakastat: suklaata ja kavereita, juurikin siinä järjestyksessä.
sanaa inhoat: sellanen yhdistelmä ku en mä tiiä, pistää yleisesti ottaen vituttaan.
eläintä et koskisi: hain suuhun en menis sormia tunkemaan.
ruokaa & juomaa et voi sietää: en syö nisäkkäiden lihaa, suolakurkkuja enkä hernekeittoa.

MUUTA INFOA
rikosrekisteri: ihme että ei.
laulatko suihkussa: veikkaan ettei pojat nauttis konsertista paljoo.
toivotko asuvasi jossain muualla: ajoittain kyllä, silti palaan aina takasin hämptoniin.

oletko ihastunut: toki
oletko mielestäsi kaunis/komea: no en mä rumakaan kai oo.

tunnetko ketään homoseksuaalia: tunnen
tunnetko ketään, joka käyttää huumeita: tunnen
tiedätkö kuka on Vladimir Horowitz: joku turha jätkä selkeesti ku jouduin googlettaan, nyt tiedän eikä se tieto paljoa rikastuttanu.
pidätkö päiväkirjaa: en oo saanu nyt aikaseks, aamulla lueskelin vuoden takasia tekstejä kylläkin.
kaunein asia vastakkaisessa sukupuolessa: hymy ja itseluottamus.
ensimmäinen asia jonka tsekkaat vastakkaisessa sukupuolessa: yleinen olemus.

leivotko/laitatko ruokaa: ja olen varsin hyvä siinä.
mitä mieltä olet meikistä: ei liikaa

OLETKO KOSKAAN..
hypännyt autoon tuntemattoman kanssa? itseasiassa tossa perjantaina aika randomisti viimeks.

nähnyt jonkun loukkaantuvan: viime kesänä olin ensimmäisenä toteamassa roska-auton alle jääneen mummon kuolleeks.

nukkunut 3. asti päivällä: työttömän arkea. aamulla nukkumaan illalla ylös.
sammunut: joskus nuorempana kun oli varaa juoda kännit, nykyään lähinnä rahat loppuu ennen sitä vaihetta.

olipa turhaa infoa, mutta tästä se sitten lähtee!