semisti hengissä

Helsingistä on selvitty melkein hengissä kotiin.
Reissuun lähdettiin hyvillä fiiliksillä perjantaina. Kun päästiin perille, pojat suuntas kisoihin ja me mimmit koitettiin suunnistaa Marialle ja Vertille, koitettiin löytää reitti Töölön tullin kautta, mutta Vertti ystävällisesti kertoi meille, että kiva paikka vaikkakin suunnallisesti aivan päin vittua. Kun suunta oli oikaistu ja tallusteltiin keskustaan, jumituttiinkin matkan varrelle Iguanaan parantelemaan mun kurkkukipua minttukaakaolla ja jekkushoteilla, kyllähän ne toimi, vaikka eivät välttämättä kurkkukipuun. Iguanasta kun vihdoin päästiin liikkeelle niin määränpääksi tuli Tavastia klubi ja Sounds like kotibileet! Meininki lähti porukalla käsistä ja yhtä hauskaa ei varmaan ole ollut ainakaan puoleen vuoteen. Itse henkilökohtaisesti ainakin sekoilin niin paljon ku mahdollista, riehuin ja tanssin. Joku rakastu mun hiuksiin ja blaaah...
Ku pääsin nukkumaan tajusin, että ääni kadonnu jonnekin.
Lauantaina en tosiaan pystyny puhumaan ja olin sen takia tosi masentunu. Meinasin välillä alkaa itkemään hysteerisesti, koska musta tuntu että mun persoonallisuus oli viety multa. Oisin vaan halunnu olla porukan mukana ja heittää läppää ja osallistua keskusteluihin. Tuntu myös siltä et kukaan ei jaksanu mua, koska en pystyny keskusteleen. Päivällä mentiin kisoihin me mimmitkin, meininki oli aika jees, hauskempaaki ois ollu jos en olis ollu niin masentunu. Ostettiin Sirun kanssa Melodican veitsikassit kun bongattiin ne. Halunnu sellasen mutten oo aikasemmin löytäny.

Kisoista lähdettiin sitten pyörimään keskustaan ja metsästämään kaupungin parasta minttukaakaota, mikä löytyi muuten Mbarista, se oli sydämellä tehty. Ja hintakin oli kyllä sydämiä särkevä.
Sitten syömään elämäni _paras_ pizza! OLI MUUTEN SELLANEN HERQQQ!
Sitten käytiin pelastamassa ystävämme Niko joka istuin homobaarin edessä mussuttamassa muovihaarukkaa illalliseksi, todettiin että herralla on kotiin lähdön aika. Passitettiin Niko Pekan avustuksella nukkumaan Espooseen ja mentiin Tivoliin. Tästä voinki sanoa sen verran että VOI JUMALAUTA MIKÄ KUSIPASKA OLIN ELÄMÄNI PASKANA JA SELLASISSA VITUTUKSISSA ETTÄ JOS OISIN VOINU HUUTAA OISIN HUUTANU ELÄMÄNI ENITEN.
No okei suurin vitutus johtu siitä etten edelleenkään voinu puhua vaan kommunikointi tapahtui ylipaskalla elekielellä ja kynällä ja kuiteilla. Tanssimaankaan ei oikein viittinyt mennä, kun joku kusipää sai mut kiehumaan pelkällä olemassa olollaan ja sen oli pakko olla siellä tanssimassa mun kavereiden kanssa. Kun päästiin vihdoin nukkumaan niin tunnelma oli kohtuu tiivis.
Aamulla totesin ettei ääni oo vieläkään palannut. Lähdettiin sirun kanssa shoppaileen mm. Apteekkiin. Mukaan kaupoista tarttu kyllä kaikkea muutakin kun kurkkupastilleja. Ja nyt semipahat rahamorkkikset.
Nyt on tullu ostettua sitten, kaks valkoista t-paitaa, yks musta löysä kukkapaita, vihreä neule ja siihen mätsäävät tennarit samaa sävyä, parit farkkulegginssit; valkoiset ja denimit ja uusia korvakoruja. Ostin pari tunnelia vasempaan korvaan, mutta en saanu survottua niitä kumpaakaan läpi, mistä johtuen joudun venyttään millin tai kaks lisää ja korva tällä hetkellä täynnä katkottuja topsipuikkoja. -__-

NAM & NAM

Meitsi ei fiilistele tätä nyt.

Sunnuntaina kuitenkin päästiin lähtemään kotiinkin.
Automatka oli.................. hmm................ mielenkiintoinen.
No kotona rakkaiden avomiesten luona olin joskus vähän ennen kymmentä illalla. Kävin ostamassa sipsii ja dippii ja katottiin leffaa. Mulla meni hermot ja oon edelleen kiukkunen. Osittain myös sen takia, että OON EDELLEEN PUHEVAMMANEN. HALUUN MUN ÄÄNEN JO TAKAS.
Kenelle muka tulee samaan aikaan äänihuulten tulehdus, korvatulehdus, molempiin silmiin silmätulehdus ja joku kusipää nuhayskäpaskakurkkukipu??

"tuotiin sulle tällänen röökikartsa!"
"emmä noita teiän vitun paskoja laitteja..."
"pakko ottaa."