maanantai 16. elokuuta 2010

JAUHELIHAA

Voi morjens. Äitiä yrittäny saada kiinni viime keskiviikosta asti, eikä sitä nyt tosiaan oo kiinnostanu mun elämä sitten yhtään. Ei varsinaisen yllättävää. No tänään se kuitenkin vastas ku taas soitin. HUOM, vasta sen jälkeen kun olin soittanut kelaan ja sosiaalitoimeen. Noista toimistoistakin saa huomattavasti positiivisempaa palvelua vaikka ilmottivatkin molemmat että mun hakemusten käsittely on unohtunut ja menee vielä jonkin aikaa(minimissään viikko). VAIN MUN TUURILLA. No äitille soittaminen sai mut kuitenkin kiehumaan kaikista eniten.

"sua pitää kyllä kans aina olla auttamassa, et selviä mistään yksin. Kaikkemme on tehty sun eteen, autettu muutossa ja koitettu antaa neuvoja."
"tiedätkö sä edes missä mä asun??"
"No kyllähän mä tiedän."

En mä muistaakseni ole kertonut sille itse, mutta no joo näin tädin ja sen uuden miehen tossa rapun eessä muutama päivä sitten, kaipa ne sitten kerto. huoh.

"No hyvä on, mä laitan sulle vähän rahaa ja ostat sitten jotain OIKEAA RUOKAA kaupasta, etkä mitään herkkuja. Ostat vaikka jauhelihaa ja makaroonia."
"Äiti, mä en EDELLEENKÄÄN syö lihaa, en mä osta jauhelihaa."
"No just niin, sä oot kyllä niin nirso, sulle ei kelpaa mikään, opettelisit syömään, afrikan lapsilla ei ees oo ruokaa... mussunmussun"
"parantuuko mun elämän laatu jotenki helvetin paljon jos mä ostan jauhelihaa???"
"no se on halpaa ja sulla ei oo varaa muuhun, ostat sitä sikanautaa. Nyt ei oo varaa nirsoilla!"
"OIKEESTI, MÄ EN SYÖ LIHAA, en oo moneen vuoteen syöny! Mä ostan vaikka niitä pinaattilettuja, ne on halpoja ja saan mä niistäki rautaa."
"luuletko sä että sun elämän laatu paranee pinaattiletuilla?"

Oikeesti, mä räjähdän ihan just. Mä tiedän ettei äiti ole ikinä hyväksyny mun ruokavalio(mistäkö tiedän? joka kerta ku kutsutaan syömään, pöydässä komeilee possun kyljyksiä tai kunnon sisäfilepihvi tai grillimakkaraa, huuto tulee jos sanon etten voi syödä.) Mutta totuus on että näin monen vuoden jälkeen, tuun lihasta todella kipeeks, maha menee ihan sekasin ja vaan oksettaa. huh.
En tosiaan ymmärrä mikä ongelma tässä mun ruokavaliossa on, eihän sen pitäs haitata ketään jos mä nyt vaan en halua syödä lihaa! En mäkään pakota ketään ryhtymään vegeks, niin ei kenenkään muunkaan tarvitse pakottaa muakaan mihinkään.



Sori nyt, mut mua vaan yksinkertaisesti oksettaa.


Joo, ei oo tosiaan ollu mikään paras päivä siis tänään. Ja on vähän sellanen olo että asiat junnaa paikallaan, eikä mikään tuu meneen parempaan suuntaan. Voisko joku tulla nyt päästään mut ulos tästä paskasta laatikosta, niin voisin alkaa elään oikeesti?

keräilyharvinaisuus, älä poista paketista

2 kommenttia: