No tajusin sit et minkä takia ei oo selkeetä vaihtoa kesästä syksyyn. Tää on eka vuosi, kun mulla ei alakaan koulu. Joka vuosi kuusvuotiaasta asti se koulu on alkanu näihin aikoihin. Taitaa johtua siitä, että en todellakaan saanu aikaseks haettua mihinkään, kun en edes tienny tosiaan, että mitä mä haluan opiskella. Pitäskö tässä vaiheessa tietää mitä tulevaisuudellaan tekee?
20 vuotta sitten äiti oli samanikänen kun mä nyt ja odotti mua, se tiesi ainakin mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mä luulin pari vuotta sitten tietäväni, että mihin kaikki on menossa, mut asiat muuttuki välissä. Joo mä valmistuin, mut en mä lähteny jatko-opiskeleen radioalaa enkä valokuvausta tai graafista suunnittelua. Enkä oo enää vakavassa suhteessa, joka ois saattanu päättyä lapsiin ja avioliittoon, punaseen omakotitaloon ja kissoihin ja koiriin. Mutta toi kaikkihan on mun omaa valintaa, jos oisin halunnu toisin, niin se elämä ois ehkä mennykin tohon suuntaan.
Mut entä jos haluunki unelmoida vielä? Entä jos mä haluun vieläki olla astronautti tai supertähti, jos haluunki vielä olla Peter Pan tai Pieni Merenneito? Entä jos en haluu kasvaa aikuiseks? Jos haluunki viel nauttia tästä elämästä, tietynlaisesta vastuuttomuudesta ja vapaudesta tehdä ihan mitä ikinä huvittaa. Tietty tiiän et pitäs nyt vaan jostain repiä se työpaikka. Mut mitäs vittuu, mähän oon tehny töitä 15-vuotiaasta asti koko ajan.
Mä haluun kokea tänki. Etten oo sidottuna mihinkään, että voisinki yhtäkkiä vaan lähteä ja kadota jonnekin. Niin ettei kukaan tietäis missä mä oon, enkä vastais ees puhelimeen. Mä haluun että voin yhtäkkiä vaan päättää, että nyt muutan toiselle puolelle suomea tai vaikka toiselle puolelle maailmaa. Mä haluun olla vähän aikaa vapaa vastuusta. Mä haluun olla nuori ja tyhmä, mä haluun lentää afrikkaan, mä haluun tehdä kaikkea tyhmää, rakastuu päättömästi ja riehua kun pikkulapsi.
Mä voin olla niin tyhmännäkönen kun huvittaa, eikä se estä mua tekemästä mitä mä haluun. Mä voin juosta baareissa monta päivää putkeen ja olla niin jouluissa etten muista missä asun tai kuka oon. Mä voin huutaa keskellä yötä torilla, ilman että katuisin tai häpeisin. Mä voin sanoa tyhmiä asioita ja nauraa muille. Mä voin vaan olla mä ja tehä niinku huvittaa.
Miks mä aina itken, ku mä voisin nauraa ja yittää saada muut nauramaan mun kanssa. Mitä tässä muka pitäis stressaa, mitään ei voi ennustaa, eikä mistään voi olla varma. Vois nyt vaan tehä niinku milläkin hetkellä huvittaa. Voi halata vastaantulijaa tai mennä naimisiin las vegasissa tuntemattoman ihmisen kanssa. Tää elämä ois niinku tässä ja nyt, miks ei vaan tarttuis hetkeen ja ois nuori ja tyhmä niin kauan ku huvittaa? Mikä ois niin kamalaa että pilais elämänsä? Miks pitäs miettii niitä seurauksii kun kaikki saattaaki olla sen arvosta?
ps. Miehet on vaikeita, kuka niitä ymmärtää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti