That's how its supposed to be, Living young and wild and free

Mulla on ollu aivan ihana viikonloppu! Mä oon ollu niin hyvällä tuulella, ettei mikään oo voinu sitä pilata ja mä oon ollu niin onnellinen, että oon surullinen.

Perjantaina kävin Marson kaa shoppailemassa ja löysin aivan täydelliset converset yhdestä vintage shopista. Ne on sellaset sinapin keltaset ja ne oli just mun kokoa ja melkeen käyttämättömät. Ja makso 22 euroa. Se oli jälleen rakkautta ensisilmäyksellä.
Illalla lähdin ulos Krissen kämppiksen, Otson, Kreetan ja Samulin kanssa. Oli hirveen hauska ilta. Oltiin pipasissa koska lähettiin ulos niin myöhään että "oikeat" baarit meni jo kiinni :D
Ja sit ei Kreetan kaa jaksettu mennä kotiin, niin mentiin Otsolle ja nukuttiin kolmistaan samassa sängyssä ja Kreetta meinas hukkua peittoon.
Lauantai oli meidän onnellisuuspäivä! Onnellisuuspäivä koostui kaikista ihanista pienistä yksityiskohdista, joista jokainen pisti enemmän hymyilyttään. Herättiin Otsolta ja heitettiin huonoa läppää johonki neljään asti päivällä ja vaan naurettiin. Lähettiin sieltä Kreetan kanssa syömään ja käveltiin pidempää reittiä ja löysin kivan pipon American Apparellista. Syötiin La castanyassa hirveen hyvät hampparit ja naurettiin ja oltiin ilosia. Kummatkin krapulanaamoina pyörittiin ympäri kaupunkia ja silti miehet vihelteli meidän perään. Lisää naurua. Käytiin myös Ovisossa syömässä vegecrepét, omnomnom. Haettiin viiniä ja juotiin ne. Mentiin Lauralle ja mentiin factoryyn. Kaikki oli täydellistä.
Tänään kävin kioskossa ja kävelin ympäri bornea ja kattelin jouluvaloja, joka paikassa niin kaunista. 15 astetta lämmintä ja joka puolella ilosia ihmisiä. Mulla oli päällä maailman kaunein mekko ja mä hymyilin.

Mulla on enää muutama päivä aikaa nauttia tästä kaupungista. Mua pelottaa. Mä oon tutustunu niin ihaniin ihmisiin, että haluan ottaa ne mun mukaan Suomeen. Vaikka on tuntenut niin vähän aikaa, niin ihmisistä on tullut aivan älyttömän läheisiä, en edes ymmärrä miten se on mahdollista. Voinko mä rakastaa niin paljon näitä ihmisiä, jotka oon tuntenu niin vähän aikaa? Mä pelkään, ettei Suomessa mikään oo muuttunut. Mä olisin edelleen yksinäinen ja surullinen ja masentunut.
Jos mä tulen Suomeen masentuneena, niin se johtuu rakkaat sitten siitä, että mä olen lähdössä paikasta missä mä oon ollu onnellinen ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Mä jätän taakseni sen paikan, jossa musta tuntuu, että mä olen elossa.

Mä aion yrittää Suomessa parhaani ja olla hyvä tytär ja ystävä, mutta mulla on tunne, että en mä tuu kovin kauaa viihtymään.

Jokainen haluaa elää siellä missä on onnellinen, ja mulla se paikka on tämä. Mä olen tekemässä elämäni suurinta virhettä ja pelkään etten pysty korjaamaan sitä.
Ja kukaan muu ei voi mua ymmärtää kun ne jotka on sen itse kokenut. Mä en ymmärtänyt sitä ennen kun tulin tänne, mutta nyt mä ymmärrän. Mä tiedän, että mä tuun oleen rasittava, mutta eikös rakastuneet ihmiset aina ole? Barcelona on rakkaus.

myös Marso on rakkaus

Olakin on rakkaus

mun naama taas ei ole.