Masentava Suomi.
Ei.
En halua olla täällä. En ole iloinen. En nauti. En ole onnellinen.
Onhan se ihan mukavaa nähdä kavereita täällä. Ollut pari ihan mukavaa päivää. Mutta en silti voi sanoa että se tekis mut onnelliseksi. Mulla on niin kova ikävä kaikkia niitä ihmisiä, joiden seurassa tunsin, että oon vapaa ja onnellinen.
Kaikki mitä mä täällä nään, kuulen ja tunnen. Kaikki muistuttaa mua siitä, miksi mä edes koskaan lähdin pois. Mikään täällä ei oo muuttunut, eikä koskaan muutu. Ihmisillä on kiire elää muiden kautta, kun oma elämä on niin tylsää. Kaikki on koko ajan pahalla tuulella ja valittaa.
Mä mietin koko ajan ratkaisua tähän tilanteeseen. Miten voin lähteä, tuottamatta pettymystä ja saamatta päälleni ihmisten vihoja. En halua elää jonkun toisen unelmaa. Miksi mun pitää olla onneton, että joku muu olisi iloinen. En mä jaksa teeskennellä, että täällä on kaikki hyvin.
Mun unelmani ei edes ole mitään saavuttamatonta ja mahdotonta. Mun onni on helposti saatavilla, mutta mulle ei vaan haluta sitä antaa, koska se on vastuutonta ja lapsellista.
Miten voi selittää jollekin, joka ei ymmärrä. Ei tää ole mitään vaiheilua. Ei tää ole vaan jotain kapinointia ja halua olla erilainen. Kuinka vaikea se on ymmärtää, ettei tää kaupunki ole tehnyt mua onnelliseksi ja mä haluan sinne missä se on mahdollista?
Mulla on niin kova ikävä. Miksi mä kuvittelin tän olevan hyvä ratkaisu. Mä pyydän, älkää kadotko, odottakaa, että mä tuun takaisin. xx
Tähän kuulemma tottuu. Mutta mä en halua tottua. Koska tää suru, masennus, vitutus ja pettymys, näiden avulla mä vielä pääsen takaisin. Jos mä totun ja turrun tähän ja luovutan, mä en enää ikinä pääse sinne missä mun on hyvä olla. Jos mä totun tähän, mä alan taas pikkuhiljaa hyväksyä sen, ettei mulla oo oikeutta toteuttaa omia unelmia, mikä oli mun suurin virhe alun alkaen.
Ja älkää sanoko mitään. Ette te tiedä.
Kokeilkaa itse tehdä jotain mitä ootte aina halunnu, mikä tekee teidät onnelliseksi ja just sillon kun ootte tyytyväisempiä kuin ikinä, luopukaa siitä kaikesta, jonkun toisen tahdon takia. Sitten voitte tulla sanomaan teidän mielipiteen, sitten lupaan kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti