mitä tässä nyt sanois

Oon yrittäny tässä miettiä.
oikeesti.
Alotin maanantaina työt täällä. Ei oo mitään herkkua, mutta saapahan rahaa elämiseen. Väliaikasesti näin. Työkaverit on ainakin ihan huikeita. Ja en tiiä, ei mulla kai mikään ihan surkee alkukaan oo ollu.
Irtisanoin myös asunnon, muutan pois joulukuun alussa. En tiiä vielä minne. Joko etin uuden kämpän tai muutan Krisselle joulukuun ajaks. Syitä on monia.

Ensinnäkin mä en enää kestä tätä tilannetta täällä. Yks vitun apina syö toisten ruokia kännissä eikä edes pysty myöntämään sitä. Itkee vuokraisännälle, että sitä hävettää ja se on ollu niin kännissä ja blaablaablaa. Mun mielestä anteeksipyynnön pitäs kohdistua meille, joiden ruuat on viety ja sovinnon eleenä ostaa takaisin kaikki mitä on toiselta ottanut. Ja sitten tää siivousjuttu. Mä en todellakaan oo ite mikään ihan hirveen siisti ihminen, lukisin itseni ehkä enemmän boheemiksitaiteilijaksi (:DDDD), mutta mullakin menee raja jossain. Ja täällä on saastasta, enkä ymmärrä miten se on mahdollista. Siivosin tänään keittiön ja tunti sen jälkeen kun käyn jääkaapilla niin joku on tehny vähän ruokaa ja koko liesi täynnä tomaattimehua ja roiskunutta rasvaa-> siivosin uudestaan.
Ja sitten tää mun vuokraisäntä, huhhuh. Jos olisin tiennyt paremmin niin en olis kyllä luottanut rahoja kyseisen ihmisen käsiin. Takuuvuokrasta oli tossa pieni sota ja mulle selvisi, ettei sillä ole niitä takuuvuokrarahoja, vaan on ilmeisesti ne käyttänyt johonkin. Jouduin ottamaan lainaa vuokraan tästä syystä ja sain silti pelkkää paskaa niskaan siitä kun sanoin että menee hetki, kun rahojen siirtämisessä menee muutama pankkipäivä. Samalla tosiaan sanoin asunnon irti ja totesin että herralla on sitten parempi olla mun takuuvuokrarahat antaa mulle kuun lopussa, tai mä aloitan sodan.
Kämpän löytää onneksi aika helposti, siinä ei oo mitään ongelmaa. Mutta syy siihen miksi harkitsen että en ota omaa kämppää vaan olisinki Krissellä joulukuun on.....
rumpujen pärinää........
aion tulla jouluksi suomeen. En tosin tiedä vielä, että tuunko pysyvästi vaiko vaan käymään. Mutta äiti ja Sarppa haluaa mut jouluksi kotiin ja itse ehkä haluan nähdä mun miehen ennen kun se lähtee itse seikkailemaan. Tammikuu on niin auki vielä. Mulla olis työpaikka äitin liikkeessä varmuudella. Mulla olis myös asunto, jos päätän tarpeeksi ajoissa. Mutta kaikki on vielä ihan auki. En mä halua olla Suomessa ilman mun bambia. Täällä on niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa ja nähtävää, että ei niin ehdi ikävöidä koko ajan, mutta Suomessa, Hämeenlinnassa. Siellä on pelkkää draamaa(kuten olen taas saanut todistaa). Mä olisin onneton siellä.

Mä olen tehnyt tän kaiken itselleni. Mä HALUSIN tulla tänne, enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Tää oli täysin mun oma päätös ja mä oon ilonen, että uskalsin toteuttaa sen. Mä en ajatellut ketään muuta kun tänne tulin, pelkästään itseäni. Ja jos tulisin sinne takasin, niin mä en tekis sitä itelleni, vaan muille ihmisille. Mä oon koko elämäni ajatellut kaikkien muiden parasta, niissä päätöksissä mitä oon tehnyt ja nyt kerranki oon tehny jotain itsekästä ja ollu onnellinen. Niin karulta kun se kuulostaakin, mä en halua olla taas onneton kaikkien muiden ihmisten takia, kun nyt nään, että pystyn antaan itelleni niin paljon enemmän. Nyt huomaa, kuinka paljon sitä on iteltään kieltäny, että on tehny muut tyytyväisiks.

Mä en tiedä mitä tää paska on mitä on taas jauhettu Suomen päässä, mutta ihan tiedoksi, että en mä ole tänne kenenkään takia tullut. Mun elämä Suomessa ei todellakaan ollut täydellistä, niin kuin joku on väittänyt. Mä toivon, että kyseinen henkilö ei laske itseänsä mun kaveriksi, jos kehtaa väittää näin. Ne ihmiset jotka välittää musta ja kenestä mä välitän, todellakin kaikki tietävät, kuinka masentunu mä olen Hämeenlinnassa viimesen pari vuotta ollu. Mua ei varsinaisesti kiinnosta mitä siellä päässä jauhetaan mutta oon todella iloinen, että joku saa mun elämästä niin suurta viihdettä itselleen, että salkkaritki jää kakkoseks :D.
 Mutta jottei väärinkäsityksiä pääse syntymään, niin mä olen helvetin onnellinen täällä ja rakastan tätä kaupunkia, enkä ole hetkeäkään ajatellut toisin. En hetkeäkään oo katunu sitä, että tänne tulin vaan totuus on, että katuisin täältä lähtemistä koko loppuelämäni. Täällä mun on ollut parempi olla kun missään muualla moneen vuoteen, eikä se johdu ihmisistä niinkään, mulla on ihania ihmisiä Suomessa. Ihania ystäviä. Täällä mulla on vapaus. Mä oon saanu alottaa ihan alusta, mun ei ole tarvinut miettiä mitään sitä draamaa mitä kävisin läpi Suomessa päässäni päivittäin.
Ja näistä onnellisuus jutuista sen verran, että saattaa olla että onnellisuus on omasta asenteesta kiinni, mutta kyllä se ympäristö vaikuttaa aika paljon. Sä voit saada kaikki muut uskomaan siihen että oot tyytyväinen ja onnellinen, mut totuus on että et sä itteäs pysty ikinä huijaamaan.

Hirvittävää avautumista tuli, mutta tässä mentiin vähän henkilökohtasiin asioihin, jonku toisen puolesta. Mikä kumma siinä on kun toisten ihmisten elämä kiinnostaa niin paljon, että siihen on pakko puuttua, vaikka ei tiedä yhtään mistä puhuu.

Mut HEI, Halloween oli vitun jees! Ja mulla on täällä Barcelonan parhaat tytöt ja maailman paras kämppis. Ja vaikka teksti oli vihainen ja masentava niin mä olen helvetin onnellinen ja tyytyväinen. Ja tässä iloisia kuvia tukemaan sitä väitettä! <3 p="p">

så vacker Kirsten Katten <3 td="td">

Tigerlilly