you've got a lure I can't deny

Mul on muuten ollu sama soittoääni ainaki viis vuotta...

Jooh, mulla on jotenki ihan hirvee ahistus päällä. En kestä. Ahistaa, ahistaa, ahistaa. Tajusin myös että sanalle A-H-D-I-S-T-A-A on vaikea löytää englanninkielistä vastinetta, joka toisi esille sen saman tunteen. Mikään sana ei ollu tarpeeks ahdistava kuvaamaan sitä olotilaa.
Mä en kestä tätä Suomessa kitumista. Mua vituttaa istua tässä kotona. Mä en halua olla tässä. Tuntuu, että seinät kaatuu mun päälle. Tää ei tunnu kodilta.
Ja tää fiilis mikä mulla on. En tiedä mistä se tulee, mutta mulla on niin vangittu olo. Tuntuu, että mulla on pallo jalassa. On itseasiassa raidallinen paitaki päällä. Eläydyn.
Miksi mä tulin tänne?

Okei, tasan neljä viikkoa ja oon muualla. Mutta....
Mua itseasiassa ahistaa sekin. Siihen onki sit ihan omat syynsä, mistä en välitä puhua.
Tänne tuleminen oli kyllä viimenen virhe. Kaikki menee vaan vituiks. Ja päivä päivältä ahistaa enemmän, ku en enää uskalla suunnitella tätä elämää eteenpäin. Yhtäkkiä kaikki se mitä on Barcelonassa alkaa tuntua niin paljon tärkeemmältä ja kaikki mitä on täällä alkaa tuntua enemmän ja enemmän samantekevältä.

Tuijotan tätä koneen ruutua aina ku oon kotona ja vähän väliä tekee mieli heittää tää kone seinään. vituttaa, ahistaa, surettaa, masentaa ja oon niin vihanen.
Mä tiedän, että maalikuussa kun viikon jälkeen tuun takas Suomeen, oon niin vihanen ja turhautunu ja surullinen. Tuntuu, että meen kiduttaan itteeni. Saatanan toiveiden elättely.
Joo nyt loppu. Ehkä mä piristyn kun mennään lähemmäs helmikuun loppua.
Btw. Lauantai oli kiva ja omituinen. Ei oikeestaan lisättävää.

Rikun synttärirokkibileet