Kolme niistä työpäiviä.
Yksi niistä jo kohta ohi.
Sit mä olen Barcelonassa.
Jännittää jo. En oikeen tiedä että mikä. Mutta jännittää. Jännittää nähä ihmisiä.
Ai hitto mulla onkin ollut ikävä. Mä oon odottanu tätä niin paljon ja nyt oon onneks päässy pahimmista ahdistustiloista yli. Olen hyväksynyt nyt sen faktan, että mulla on edessä pelkästään suuria päätöksiä. Pelkästään sellasia päätöksiä jotka ratkasevasti muuttaa mun elämää.
Päätöksiä mitä kukaan ei voi tehdä mun puolesta ja päätöksiä joissa en sais taas ajatella muita kun itteeni. Se tulee olemaan mulle niin hankalaa. Kuinka mä pystyn tekemään taas epäitsekkäitä päätöksiä? Ja monta sellasta. Yhdestä päätöksestä, siitä ensimmäisestä, alkaa sellainen ketjureaktio, ettei sitä voi pysäyttää.
Katoin ennakkotehtäviä kouluunki tossa, että mitä ois edessä. Paljon hommaa. Mutta kun katoin niitä Lahden ennakkotehtäviä ja aloin pohtimaan niitä, niin ymmärsin taas, että minkä takia mä haluan hakea sinne kouluun, minkä takia haluan kuvaamisesta itselle ammatin.
Mutta siinä on tää toinen puoli. Yrittäminen. Oon nyt tässä vähän aikaa sitä omaa yritystä pyörittäny, eikä se mitään ruusuilla tanssimista ole. Tai no jos niissä ruusuissa on piikit, niin sit ollaan lähempänä totuutta.
Sit taas tää toinen vaihtoehto, mistä oon ollu vähän hiljaa, koska en oo ihan varma vielä itekään, onko musta siihen. Yliopisto.
Olis tarkotuksena hakea yliopistoon lukemaan englantia. Mä en tiedä onko musta siihen ja että onko se mun unelma, mutta mä koitin miettiä onko jotain muuta missä olisin hyvä. Jotain ammattia, mitä ei luokitella boheemiksi köyhäksi taiteilijaksi. Mä tulin siihen johtopäätökseen, että on, kaksi. Englanti ja matematiikka. Matikkaa en halua opiskella, en keksi mielessäni sellasta ammattia siltä alalta, missä oikeesti näkisin itseni työssä. Mutta englanti taas on aina ollut mulle helppoa ja oon aina nauttinu siitä ja pystyisin ammatiksi asti sitä lukea. Mutta voiko tällänen hajamielinen taiteilijasielu, edes kuvitella tekevänsä jotain teoreettista. Tässä mm. yksi näistä isoista päätöksistä, mitä pitäis tehdä.
Mitäs ilosta? Ostin uuden kameran! Se on mun uus rakkaus! Iihhana! Nyt saan ootettu hienot lomakuvat JA voin ottaa hienot kuvat ennakkkotehtäviin :))
Huomenna pesen pyykkiä, niin että kaikki lomavaatteet on puhtaat torstai aamuna. En käsitä, että lähtöpäivä on jo näin lähellä. Nään mun murut! Voin taas istuu Kreetan kaa macballa, juoruta ja syödä lettuja Marson ja Minnan kanssa ja bailata factoryssa ja istua illat manolossa. Lupaan nauttia viikon maailman parhaista ihmisistä ja maailman kauneimmasta kaupungista ja olla taas maailman onnellisin. Edes lentokoneessa istuminen ei vituta, kun tiedän mikä mua perillä odottaa. <3 nbsp="" p="">
Sain ihanat uudet hiuksetkin tossa. Eilen sitten koitin saada liukuväriä siihen ja se vähän epäonnistu, pitää korjata asia. Tänään sain uudet kynnet ja ripset. Ei mulla tässä muuta, kun en jaksa kaikesta tapahtuneesta draamastakaan alkaa puhumaan.
 |
| pirtee mimmi. Se tunne kun koitat värjää sun hiusten latvat vaaleeks ja pesun jälkeen tajuat et ne on vaaleenpunaset. |
 |
| Eerikan kynnet |
 |
| Sonian kynnet |
 |
| laitettiin millalle pidennykset |
 |
| Jari innostu mun kamerasta ja päätti kuvata kun teen äitille ripsihuoltoa. Tukka hyvin ja sillee. |
 |
| Joo, mun kynsistä tuli oranssit. |
 |
| Popi pitäs trimmata. |
 |
| Se mun uus rakkaus! |
 |
| Jennan kynnet vielä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti