This is my head exploding from the weight of the thoughts inside

Jepjep.
Blogihiljasuus ollu tässä.
Mun pää on samaan aikaan aivan tyhjä ja samaan aikaan kuhisee niin paljon kaikkea, että se on vaan ihan täys sekamelska.

Tässä miettinyt tulevaa ja sitä, että mitä haluan tehdä ja missä haluan olla ja kenen kanssa. Tuntuu taas pahalta olla itsekäs. Mutta nyt on taas aika omien päätösten. Aika sille, että välittämättä kenenkään muun mielipiteistä, teen juuri niin kuin parhaalta tuntuu. Olihan mun uuden vuoden lupauskin, että teen just mitä haluan. Tästä on juteltu nyt niiden kanssa kenen kanssa tarviikin, eikä muiden mielipiteillä mulle sitten olekaan väliä. Oon saanu selitettyä, miksi teen niin kuin teen ja kertonut, etten aio kuunnella muiden vastalauseita. Tää vuosi on alkanut niin huonosti ja sattunut niin kamalia asioita, että mun on pakko tehdä loppuvuodesta parempi. En aio sietää näitä masentavia vastoinkäymisiä enää vaan nauttia elämästä!

Kävin tosiaan vähän reissussa. Sain sinä aikana selvitettyä, että mitä haluan. Joten nyt mulla on taas lentolipPU(1kpl, 1suunta) takataskussa. Ei ollut taas helppo päätös, kun joudun taas luopumaan niin paljosta. Mutta mä tiedän missä mä oon onnellinen ja niin tietää kaikki mulle tärkeät ihmiset. Tällä kertaa kukaan ei oo sanonut, että oon hölmö ja ajattelematon kun lähden. Toisaalta, enpä oo kertonukaan vielä esim mummulle ja vaarille. Kaikki ei ymmärrä ettei onni ole samanlaista kaikille. Mä en halua sopeutua, enkä mä halua tottua. Minkä ihmeen takia pitäiskään? Miksi pitäis tottua elämään tylsää ja masentavaa elämää, kun samaan aikaan voi elää huikeeta ja onnellista elämää? En suosittele sitä kellekään muullekaan.

Mun reissu oli ihana ja mukava, vaikka sää oli ihan perseestä, enkä ehtiny tekemään kaikkia niitä asioita mitä halusin, enkä näkemään kaikkia tärkeitä ihmisiä. Mutta ne ketä ehdin näkemään, vakuutti mut pelkällä läsnäolollaan siitä, että ne on niitä ihmisiä kenen kanssa haluan viettää aikani. On täälläkin tärkeitä ihmisiä, mutta niiden kanssa en voi jakaa sitä tunnetta ja fiilistä minkä Barcelona mussa herättää. Kun astuin santsin juna-aseman ovista ulos satoi kaatamalla vettä ja oli kylmä. Mä seisoin siinä sateessa mun laukkujen kanssa ja näin Kreetan ja mun huulille vaan nousi iso hymy. Tuli sellanen lämmin fiilis, mikä tulee kun pitkän ajan jälkeen on taas kotona. ♥

Macban terassilla.

mun tytöt ♥

fresc co. omnom

palomitas!

placa trippy ja ihana Kreetta

se ainoa aurinkoinen päivä parhaiden tyyppien seurassa.

Café !